tiistai 20. elokuuta 2019

Pihlajanmarjakransseja


Tänä syksynä on taas hyvä pihlajanmarjavuosi. Jotenkin tuntuu, että marjat ovat kuluneena vuonna kypsyneetkin tavallista aikaisemmin. Nyt jo elokuussa ne ovat kauniin oranssinpunaisia.

Rakastan pihlajanmarjoja. Jotenkin jo niiden väri antaa voimaa syksyyn.

Tälläisena vuonna, jolloin pihlaja on loistossaan, en voi olla tekemättä sen marjoista kransseja. Yhdessä rahkasammaleen kanssa kranssi säilyy ulkona pitkälti syksyyn. Tosin tilhet voivat tyhjentää sen hetkessä, mutta nyt, kun marjoja on runsaasti puissakin, ne jättävät monesti kranssin ihan rauhaan.


Ihan oveen tätä kranssia ei kannata kiinnittää vaan  laitan sen  oven viereen. Kranssin pohjana käytän pajuista tehtyä pohjaa, koska se on riittävän tuleva. Sitten puolalangalla yhdessä rahkasammaleen kanssa puista riivityt tertut kiinni pohjaan. 

Käytän usein nimenomaan rahkasammallalta pohjassa. Se antaa kransiile kosteutta ja imee samalla kosteutta myös ilmasta. Marjat säilyvät kauemmin rypistymättä. Ja rahkasammal on tosi kaunis pilkistäessään aina välistä marjojen seasta.


Joskus käytän kransseissa myös muita marjoja kuten tässä aroniaa. Kranssin keskelle on sidottu vaahteranlehdistä sidottu ruusu. Tosi värikäs yhdistelma!



Linnuille voi talvea varten tehdä tälläisiä marjasidoksia ja ripustaa ne pihan puihin. Ne ovat samalla kauniita pihankoristeita.

Kuivaan myös pihlajanmarjoja ja käytän niitä koristeita töissäni. Marjan oranssi väri vain tummuu kuivuessaan. Niitä voi sitten lisätä vaikka lintujenruokaseoksiin yhdessä kookosrasvan ja kaurasiementen kanssa.

Kannattaa muistaa myös, että pihlajanmarjat ovat varsinaista superfoodia. Niissä on C-vitamiinia kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Kerron jatkossa, kuinka käytän pihlajanmarjoja myös ruuanvalmistuksessa

Ohessa video kranssin tekemiseen, jossa näytän, miten kranssini tehdään.
Pihlajanmarjakranssin ohje

tiistai 6. elokuuta 2019

Kehyskudontaa luonnonmateriaaleista







Pidin heinäkuussa kehyskudontakurssin Taipaleen kulttuuriviikon yhtenä osana. Olen innostunut kutomaan kehyskudonnalla nimenomaan luonnonmateriaaleja. Käytän siis mielelläni erilaisia heiniä, kukkia ja oksia. Töitä voi käyttää ovi- ja seinäkoristeina ja olenpa muutaman juhlan pöytäkoristeetkin valmistanut tällä tekniikalla.

Yllä olevassa kuvassa olen käyttänyt kanervaa, pietaryrttiä ja metsäkortetta. Kaikki kuivuvat hyvin ja kudonnainen ei muuta ulkomuotoaan kuivuessaan juuri ollenkaan. Tämä riippuu  nyt aitan ovessa, mutta ihan hyvin olisin voinut tuoda sen sisälle, jossa kosteus ei olisi vaivana.

Työ on tehty vanhasta ladosta irroitetun laudan päälle naulaamalla parittoman määrän pieniä nauloja laudan ylä- ja alapäähän ja sen jälkeen nauloihin on pingoitettu pellavanyöri loimeksi ja kuteina käytin yllämainittuja kasveja.


Tässä olen käyttänyt kehikkona pärettä, loimilankana pellavalankaa ja kuteina pellavalankaa ja rukiin tähkiä ja olkia. 

Molemmissa on tarkoitus jättää pingoitettu alusta työhön mukaan eli kudonnaista en ole siitä irroittanut. Näitä omia kudonnaispohjia voi siis tehdä erilaisis
ta laudoista, vanhoista taulunkehyksista tai oksista.

Kutomisen apuna voi käyttää myös valmiita, kaupasta ostettuja kudontakehyksiä. Itse tilasin niitä netin kautta, hinta oli n. 16-18 euroa. Isommat kehykset ovat sitten jonkin verran kalliimpia.


Näistä on sitten kudonnainen irroitettava valmistumisen jälkeen. Jos  niin haluaa, kuultokudoksen yläreunaan voi pujottaa kepin tai oksan, jossa sen voi ripustaa paikalleen.


Toki kehyskudonnaisen voi tehdä myös villalangasta, matonkuteesta eli loimena voi käyttää kaikkea mitä kotoa löytyy. Varsinkin pienet villalangan jämät saa helposti näihin töihin uppoamaan. Ja tuotoksen voi viedä tuliaisena kyläreissulla kukkapaketin sijasta. Varmaan jokaisen kotoa löytyy paikka, minne sen voi sijoittaa