tiistai 6. elokuuta 2019

Kehyskudontaa luonnonmateriaaleista







Pidin heinäkuussa kehyskudontakurssin Taipaleen kulttuuriviikon yhtenä osana. Olen innostunut kutomaan kehyskudonnalla nimenomaan luonnonmateriaaleja. Käytän siis mielelläni erilaisia heiniä, kukkia ja oksia. Töitä voi käyttää ovi- ja seinäkoristeina ja olenpa muutaman juhlan pöytäkoristeetkin valmistanut tällä tekniikalla.

Yllä olevassa kuvassa olen käyttänyt kanervaa, pietaryrttiä ja metsäkortetta. Kaikki kuivuvat hyvin ja kudonnainen ei muuta ulkomuotoaan kuivuessaan juuri ollenkaan. Tämä riippuu  nyt aitan ovessa, mutta ihan hyvin olisin voinut tuoda sen sisälle, jossa kosteus ei olisi vaivana.

Työ on tehty vanhasta ladosta irroitetun laudan päälle naulaamalla parittoman määrän pieniä nauloja laudan ylä- ja alapäähän ja sen jälkeen nauloihin on pingoitettu pellavanyöri loimeksi ja kuteina käytin yllämainittuja kasveja.


Tässä olen käyttänyt kehikkona pärettä, loimilankana pellavalankaa ja kuteina pellavalankaa ja rukiin tähkiä ja olkia. 

Molemmissa on tarkoitus jättää pingoitettu alusta työhön mukaan eli kudonnaista en ole siitä irroittanut. Näitä omia kudonnaispohjia voi siis tehdä erilaisis
ta laudoista, vanhoista taulunkehyksista tai oksista.

Kutomisen apuna voi käyttää myös valmiita, kaupasta ostettuja kudontakehyksiä. Itse tilasin niitä netin kautta, hinta oli n. 16-18 euroa. Isommat kehykset ovat sitten jonkin verran kalliimpia.


Näistä on sitten kudonnainen irroitettava valmistumisen jälkeen. Jos  niin haluaa, kuultokudoksen yläreunaan voi pujottaa kepin tai oksan, jossa sen voi ripustaa paikalleen.


Toki kehyskudonnaisen voi tehdä myös villalangasta, matonkuteesta eli loimena voi käyttää kaikkea mitä kotoa löytyy. Varsinkin pienet villalangan jämät saa helposti näihin töihin uppoamaan. Ja tuotoksen voi viedä tuliaisena kyläreissulla kukkapaketin sijasta. Varmaan jokaisen kotoa löytyy paikka, minne sen voi sijoittaa





torstai 25. heinäkuuta 2019

Risun punominen jatkuu

Jatkoin vielä vauhtiin päästyäni risuolioiden tekoa ja tulos on nyt tämä. Yksi näyttää ihan (?) kissalta, yhden pitäisi olla pöllö (?) ja sitten tämä kolmas on vähän siltä väliltä. Hauska näitä on tehdä ja istuttaa kotipihaan eri paikkoihin. 

Risulintujakin tein pari kappaletta. Tällä kertaa niistä tuli vähän isompia ja laitoin ne tuohon meidän tien varteen ohjaamaan perille. Linnuissa käytin pohjana katiskaverkkoa, jonka päälle punoin risuja ja rauralangalla vain kaikki kiinni. Jaloiksi pari koivukeppiä, toisen isomman  laitoin suosiolla kiinni heinäseipääseen. Sen verran painava siitä tuli.


Tiistaina pidin Taipaleen kulttuuriviikkoon littyvän kehyskudontakurssin ja sen tuotoksia tule tänne vähän myöhemmin. 






torstai 18. heinäkuuta 2019

Risuolio


Eilen ajattelin tehdä risusta pöllön tekniikalla, jota yksi opiskelijoistani risukurssillani ehdotti. Eli aivan kuin risukoria tekisisi pyöreänä ja sitten vain kaventamalla ja leventämällä tulisi pöllölle antaa oikea pöllön muoto. Pöllö jäisi ontoksi ja sen voisi ripustaa vaikkapa jonkin kepin nokkaan pihamaalle.

Tälläinen siitä syntyi! Onko tämä nyt sitten pöllö? Enemmänkin se muistuttaa kissaa. Eikös vain? Laitoin tämän olion istumaan risuaittani eteen korkeamman sijainnin sijasta. Siihen se sopii mainiosti. 
Näitä pitää kyllä tehdä muutama lisää ja, jos haluan siitä enemmän pöllön näköisen, kaulaa ei pidä kaventaa noin paljoa ja  koko keskiosa pitää jättää vähän leveämmäksi. 

Minulla on todellakin pihallani aitta, jossa on risutöitäni esillä. Aitta oli aiemmin takapihallamme, mutta pyysin miestäni siirtämään sen etupihalle. Sehän on pihamme kaunein rakennus. Traktorien vetämänä aitta siirtyi aika helpostikin uuteen paikkaan.



Aitassa on esillä tekemiämi risutöitä vuosien varrelta. Ensi viikolla 22.7.-26.7. käsityömyymäläni Varpunen on avoinna joka päivä klo 12-16.00. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyni.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pöllöjen fanitusta


Ripustelen mielelläni pihapiiriini kaikenlaisia yllätyksiä vierailleni. Monesti ne ovat talven keramiikkakurssien tuotoksia, mutta toki teen myös luonnonmateriaaleista kaikenlaista. 

Nyt innostuin tekemään jäkälästä pöllojä, joille tein nokan ja silmät koivunoksista. Ja koko komeus kiinni koivuun. Vaalealta pohjalta sitä voi olla hankala havaita, mutta toisaalta pöllö istuu pihakoivuun hyvin.

Pohjana olen käyttänyt katiskaverkkoa ja siihen olen keräämäni jäkälät sitten sitonut. Ohuen rautalangan avulla muotoilin koivunrisuista silmät ja suuverkin ja kiinnitin sen jäkäläkerroksen päälle.

Jäkälä on hyvin kestävää, jos se saa olla liikuttelematta. Joten uskon, että tämä pöllö viihtyy meillä  pitkään. 

Jäkälän keruussa tietysti kohtuu kaikessa ja sitähän saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Se on hyvä muistaa näitä luonnonmateriaaleja kerätessä. Sama koskee myös sammalta.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lasipurkkien tuunausta


Kerään tarkkaan kaikki lasipurkit ja tuunaan niitä säilytysastioiksi milloin millekin. Kesäisiä maljakoita saa aikaan maalaamalla lasimaaleilla lasipurkkeihin vaikkapa kukkia ja perhosia. Oma piirustustaitoni on sen verran heikko, että käytän usein valmiita sabluunoita, joita saa askartelukaupoista. 


Sabluuna laitetaan lasipurkkiin vaikkapa maalarinteipillä kiinni ja sen jälkeen täyttämään sitä lasimaaleilla. Itse käytän Martha Stewart´sin lasimaaleja, jotka kestävät hyvin ja purkit voi pestä jopa astianpesukoneessakin


Valmista tuli ja purkit uusiokäyttöön tekemällä niihin vaikkapa pesupommeja mokkivierailua varten.

Innostuin myös maalaamaan vanhoihin ikkunapokiin lasimaaleilla perhosia ja pitsikuvioita. Ikkunapokiahan saa ihan pilkkahinnalla kierrätyskeskuksista. Ripustin pokan puutalon seinään koristeeksi. Ihan hauska!




sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Juhannuskranssi oveen


Juhannukseksi pitää ehdottomasti tehdä oma koristeensa oveen tuomaan minttumaarin tunnelmaa. Ohessa tekemäni kranssi, jonka pohjana on piikkilangasta taiteltu sydän. Toki voit tehdä pohjan pelkkästä rautalangasta ja muoto voi olla ihan joku muu kuin sydän.

Sitten vain pohjan ympärille kieputin koivun riippaoksia ja hiiren virnaa. Pari kukkasuppiloa päällystin ruohonkorsilla ja kiinnitin ne pohjaan pellavanarulla. Suppiloihin lisäsin vettä ja laitoin niihin pari juhannusruusun oksaa. Kukkia voi sitten vaihdella juhannuksen aikana tuoreempiin.

Alla vähän niukempi versio, jossa on vähemmän vähän kaikkea. Kumpi on mielestäsi parempi?



Juhannus

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
Eino Leino

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kuusenkerkkäjuomaa


Näin helteisellä säällä kaipaa juotavaa. Olen monena vuonna tehnyt kuusenkerkistä juomaa, joka todellakin maistuu helteellä. Usein lantraan valmiin juoman vichyllä, jolloin juoma saa kuplivuutta.

Resepti on yksinkertainen. Pari litraa kuusenkerkkiä sekoitetaan 4 litraan kiehuvaa vettä ja  pari ruokalusikallista sitruunahappoa sekaan. Seuraavana päivänä lisään sokeria n. 1,5 dl ja kiehautan juoman vielä. Siivilöinnin jälkeen pullotan juoman ja siirrän kylmään ja raikas juoma on valmis. Se säilyy kylmässä n. pari viikkoa, mutta veikkaan, että se tulee kyllä juotua ennen sitä. Olen aina myös pakastanut juomaan talven varalle ja  sitä on mukava juoda vaikkapa saunomisen jälkeen. Tulee ihan kesä mieleen.

Vinkkinä tosiaan vielä, että juomaan voi sekoittaa vichyä, jolla juoma kuplii. Olen myös jäädyttänyt valmiiksi jääpaloja, joihin olen lisännyt kuusenkerkkiä.