perjantai 2. huhtikuuta 2021

Hyvää pääsiäistä!

 



Oikein rauhallista pääsiäistä! Se katkaisee mukavasti nyt arjen ja mielelläni koristelen kodin ja pihamaankin kukilla ja pajunkissoilla.

Helmililja on yksi suosikkikukistani ja tässä se on nyt valkoisena. Keramiikkapupun olen tehnyt itse keramiikkakurssilla.


Tein myös ulos koristeita risusta ja laitoin niitä narsissien kaveriksi. Tälläinen risupääsiäistipu on tässä ruukussa.


 Laitoin myös risukoriin narsisseja (toivottavasti kohta kukkivat) ja tein siihen myös risulintuja kukkien kaveriksi. Tienposkesta löysin oikein isoja pajunkissoja, jotka upotin koriin vielä taustaksi.

Antaa pääsiäisen nyt tulla!

tiistai 9. helmikuuta 2021

Ruisleivän teossa

 Pitkään jatkunut pakkaskausi tekee sen, että leivinuunia on lämmitettävä lähes päivittäin. Lämmin uuninkylki on edullista ruisleivän teolle, joten eikun hommiin. Tein leipomisesta videon, joten sen avulla lienee helpompi seurata eri vaiheita



Ohessa linkki videoon, jos se ei näy mobiililaitteessasi

Leivon leipää noin pari kertaa kuukaudessa. Kesällä sitten useamminkin, koska otan usein leipää mukaani myyntitapahtumiin. Menekki on taattu.

Leivän leivonnassa on monta kompastuskiveä ja joka kerta se ei onnistu. Säilytän juuren aina taikinapytyssä, joka on pannuhuoneessa kuivassa ja lämpimässä paikassa odottelemassa leivontaa. 

Juuri on heräteltävä edellisenä päivänä lämpimällä vedellä ja teen usein 3 litran taikinan. Illalla sitten lisään veteen vielä ruisjauhoja siten, että juuri on sellainen paksuhko velli. Ja juuren on saatava ilmaa ja kuohkeutta. Sen takia sitä on vatkattava hierimellä usein illan aikana. Uunin edessä ja lämmössä juuri herää ja kehittyy ja tuo taikinaan happamen maun eikä hiivaa tarvita taikinan kohottamiseen ollenkaan.

Aamulla lisään taikinaan vähän vehnäjauhoja ja suolan ja annan tekeytyä vielä vähän aikaan. Sen ajan verran, etä ehdin aamukahvin nauttia! Sen jälkeen lisään ruisjauhot ja alustan taikinan siten, että se alkaa irrota kädestä. Ja kohoamaan. Vanha kansa siunasi leipätaikinan aina tekemällä siihen ristinmerkin ja olen itsekin jatkanut tätä perintöä

Uuni on laitettu jo aamulla lämpenemään ja usein käy niin, että kun vedän hiilet uunista, alan leipomaan taikinan leiviksi. Näin uuni ehtii vähän tekeytyä ja se ei ole enää niin kuuma.

Leivät kohoavat n. tunnin verran ja sen jälkeen ne on pisteltävä ennen uunin laittamista. Pistely päästä turhat ilmakuplat pois taikinasta ja se estää leipien repeytymistä.

Uunissa leivät ovat  tunnin verran. Puolessa välissä vaihdan leipien paikkoja siten, että taaimmaiset tulevat eteen ja edessä olevat paistuvat loppuajan uunin takaosassa. Kypsä leipä kumisee pohjasta.

Haudutan leipiä vielä uunista ottamisen jälkeen muovin ja lämpimän shaalin alla. 

Leipomisen jälkeen taikinapyttyyn jää aina juurta valmiiksi seuraavaa leipomiskertaa varten. Aiemmin pakastin juuren, mutta olen huomannut sen toimivan paremmin, kun sitä ei pakasteta. 

Mikään ei ole oikeastan parempaa kuin lämmin leipä voilla levitettynä kylmän maidon kanssa. Täytyy myöntää, että perheessämme yksi leipä tulee melkein nautittua tällä tavoin iltapalaksi.

maanantai 11. tammikuuta 2021

Jääpipareita koivun oksiin

 


On hienoa, että tänä talvena on lunta ja pakkasta. Pakkanen houkuttelee minua aina tekemään koristeita jäädyttämällä. Jäälyhtyjä, joihin voi laittaa kynttilöitä ja koivun oksiin erilaisilla muoteilla tehtyjä koristeita.


Lyhtyjä on useita ja olen sijoitellut niitä eri puolelle pihaa. Onneksi pakkaset näyttävät jatkuvan.


Jäiset piparit syntyvät laittamalla piparimuotit tasaiselle alustalle esim. metallisen tarjottimen tai tälläisen muovisen ruokailuastian pohjalle. Tärkeätä on, että alustassa on muutaman sentin reunat. Laitoin mehupillit kiinni alustaan käyttämällä kaksipuoleista teippiä. Näin saat pipareihin valmiit reiät helposti, jonka avulla voit ripustaa piparit puiden oksiin.

Sitten vain vettä astiaan ja piparit jäätymään ulos.


Ota sitten koko komeus sisälle sulamaan ja odottele, että saat piparin irroitettua muotistaan. Voimaa ei kannata käyttää, koska jää menee helposti rikki. Odottele vain kaikessa rauhassa.


Tässä se on jo valmiina ripustettavaksi

Olen tehnyt myös isommilla muoteilla jääkakkuja. Kirpparilta löysin sydän- ja tähtivuoan ja niihin syntyy myös upeita jäädytyksiä

Toivotaan, että pakkaset jatkuvat ja jäädytyskelit vain paranevat


Sydänvuokaan saa tosi paksun sydämen jäädytettyä ja se kestääkin pitkälti kevääseen. Jäätyneeseen sydämeen sain reijän ripustuslenkkiä varten porakoneella


Linnuillekin on ihmeteltävään jyvien nauttimisen ohessa

tiistai 29. joulukuuta 2020

Tuotteistettuja käsityöpaketteja matkailuun

 Olen ollut pari vuotta mukana Taito Pohjois-Karjalan hallinnoimassa Matkalla kädentaitojen elämykseen- hankkeessa, jonka tavoitteena on ollut kehittää konsepti, jota käyttämällä pystytään tuotteistamaan kulttuurimatkailuun sopivia tuotepaketteja sekä löytämään juuri näiden matkailutuotteiden asiakasryhmät. 

"Hankkeen toimijoiden (Taito Pohjois-Karjala ry ja Pohjois-Karjalan matkailutoimijat sekä käsityöalan yrittäjät) päämääränä on paketoida sekä tarjota laadukkaita elämyksiä matkailijoille. Kiinnostavia matkailupaketteja, jotka ylittävät asiakkaan odotukset. Nämä paketit voivat koostua muun muassa kädentaitopalveluista, näyttely- ja tapahtumatarjonnasta sekä kahvila- ja ravintolapalveluista pohjoiskarjalaisissa matkailukohteissa ja -yrityksissä sekä Taitokorttelissa ja muissa Taito Pohjois-Karjalan toimipisteissä."

Hanke on ollut mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Elämykset, itsetekeminen ja siinä onnistuminen ovat asioita, joista nykyihminen kiinnostuu ja innostuu. Toisaalta korona on tuonut aikaa suunnitteluun. Myyntitapahtumia ei ole ollut, ulkomaalaiset matkailijat puuttuvat nyt täysin, mutta kotimaan matkailu sitä vastoin kukoistaa. Toisaalta kokoontumisrajoitukset ja kontaktien välttäminen ovat olleet esteenä. Mutta toivottavasti kaikki muuttuu v. 2021.

Käsityömatkailu on tietysti käsityötuotteiden ostamista; toivottavasti tälläisistä pienistä käsityömyymälöistä kuin omani, mutta myös se on osallistumista erilaisiin työpajoihin, joita olen ideoinut kahdenlaisia valmiiksi. Toki työpajoja kehittelen edelleen ja muutama muukin on jo valmiina. Toisaalta voin tarjota myös tilat toiselle käsityöyrittäjälle työpajoja varten. Itselläni kun sellaiset ovat, mutta monelta käsityöyrittäjältä ne puuttuvat,

Tarkoituksena on tuoda esille paikallisuutta ja tutustuttaa kävijöitä niin maaseudun elämään kuin sen paikallishistoriaankin kotimuseon avulla.Ja samalla tuottaa elämyksiä käsillä tekemisen myötä.

Mukana tässä Matkalla kädentaitojen elämykseen -hankkeessa oli kolmisenkymmentä yrittäjää tai yhteisöä ja saimme käytännönläheistä koulutusta Aurana Oy:n Soila Palviaiselta kulttuurimatkailun tuotteistamisesta, hinnoittelemisesta ja markkinoinnista. Hanke loppui v. 2020 joulukuussa ja raportti valmistuu ensi vuoden puolella. Hankkeessa saatiin koottua tuotepaketteja, jotka löytyvät oheisesta linkistä

Esite Matkalla kädentaitojen elämykseen hankkeen työpajoista

Oma yritykseni Käsityömyymälä Varpunen oli mukana hankkeessa kahdella eri tuotepaketilla

  • Risuralli- pannunalunen
  • Kukkilintu
Molemmat tuotepaketit tehdään risusta.



Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä. Varsinaisesti toiminta-aika ajoittuu kevääseen-kesään ja syksyyn.


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Yksi yö jouluun

 


Kaikki alkaa olla valmista. Perunalaatikko on imeltymässä aamuun ja kinkunkin paistan vasta aamulla
Joten ehtii paneutua ulkopihan koristeluun. Kynttilöitä lyhtyihin palamaan, tottakai.

 Meillä on vielä tallella maitolaituri tien varressa; se ei ole vielä kaatunut. Muutama vuosi sitä jopa korjattiinkin. 

Tapanani on ollut laittaa siihen koristeita aina ajankohdan mukaan. Tänään laitoin siihen jouluisan koristeen. Tein havuista tekemääni pohjaan kuusen ja laitoin siihen vielä valot. Ja tonttu tietysti seuraamaan maantien kulkijoita. Olen kuullut, että maitolaiturimme saa kavijöitä kauempaakin. Tälläiselta se näyttää tänä jouluna


Joulukuusikin on pienentynyt sitä mukaan, kun lapset ovat kasvaneet. En ole oikein koskaan pitänyt kuusen koristelemisesta. Onneksi minulla on ollut kolme lasta sitä varten. Nyt tänä jouluna kukaan ei osallistu koristeluun, joten kuusikin on minikokoinen



Hyvää ja rauhallista joulua ja entistä parempaa vuotta 2021





torstai 17. joulukuuta 2020

Joulukranssi kuuluu jouluun

 


Joulu ei tunnu joululta ilman havuista kranssia ovessa. Sen verran pitää joka vuosi ennen joulua ahertaa. Teen kransseja myöskin myyntiin ja melkoisen vakio asiakaskuntakin on jo olemassa.

Teen kranssin aina pajupohjaan. Muutama notkea ja suora pajunoksa vain kiepiksi ja pohja on valmis. Laitan kransseihin tietenkin kuusenhavua, mutta myös katajan ja männyn oksia. Ne tuovat tuuheutta ja pyöreyttä monestikin tasapaksuiseen ja latteaan kuusen havuun, Joskus käytän vielä lisäksi mustikanvarpua, puolukanlehtiä ja riidenliekoa.


Sidon pienia havunippuja kranssipohjaan kiinni ohuella rautalangalla. Yksi nippu ulkoreunaan, yksi keskelle ja yksi sisäreunaan. Näin edetään pikkuhiljaa siten, että pohja tulee täyteen. Alku- ja loppupään yhtymäkohdassa kannattaa kiinnittää tuuheitä havunippuja aivan loppuun saakka, jotta ulkoapäin ei erota, missä lopetuskohta kranssissa on.

Sitten vain koristelemaan. Käytän mielellään sekä kuusen- ja männynkäpyjä koristeina. Usein kyllä maalaan niitä joko kultamaalilla tai sitten valkeiksi. Ja iso rusetti pitää tietysti olla.

Ohessa vielä kuvia täksi jouluksi tekemistäni kransseista






torstai 10. joulukuuta 2020

Makrameetonttu aitan vartijaksi

 


Tykkään laitella pihamaalle kaikenlaisia tekemiäni koristuksia. Joko kiinni pihapuun oksiin tai sitten rakennusten seinille. Joskus tuntuu, että niitä on ihan liikaa, mutta luonto ei anna periksi. 

Pihallamme on pieni aitta, jossa pidän kesäisin risunäyttelyä. Sen eteen tein juutti- ja sisalnarusta oheisen tontun. Juutti ja sisal kestävät hyvin myös kosteutta, joten siinä saa tonttu viettää joulunajan ulkoilmassa  pitäen silmällä pihapiirin elämää.


Olen joskus ostanut kirpputorilta vanhat Järviset monoineen ja nekin nojaavat samaisen aitan seinään. Koristelin sukset jouluisasti tekemällä niihin havukoristeen. Jäkäläoksista tehty kuusi on aisaparina. Sekin on jo monta vuotta vanha ja tein sen aikoinaan koristeeksi erääseen juhlaan. Mutta, kun sitä säilyttää kesän poissa auringonvalosta, sen voi huoletta laittaa taas talvella esille.



Tämä päivä on muutenkin mennyt havutöiden parissa, sillä tein niistä kuusen. Sidoin  tekemääni runkoon kuusenhavuja siten, että siitä tuli joulukuusi, jonka vein maitolaituriamme koristamaan. Aiemmin laiturilla on ollut joko ihan oikea joukukuusi tai sitten havutonttu, mutta tänä vuonna siellä ohikulkijoiden silmätikkuna onkin oheinen kuusi 


Tein kehikon sormenpaksuisista koivun oksista ja kiinnitin havut rautalangalla siihen kiinni. Kuusi on oveen sidottuna, joten pystyssä se pysyy sen avulla. Tällä tavalla voisi tehdä jouluisen havukoristeen myös seinään kiinnitettäväksi.


Tein myös havuista kellon oven pieleen. Kuusenkävyt  kellon kieliksi. Pohjan tein ensin katiskaverkosta ja kiinnitin siihen havut pujottelemalla niitä verkkoon kiinni.

Tänään jatketaan havukranssien tekoa. Niistä tulee kuvia huomiseen postaukseen