sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pöllöjen fanitusta


Ripustelen mielelläni pihapiiriini kaikenlaisia yllätyksiä vierailleni. Monesti ne ovat talven keramiikkakurssien tuotoksia, mutta toki teen myös luonnonmateriaaleista kaikenlaista. 

Nyt innostuin tekemään jäkälästä pöllojä, joille tein nokan ja silmät koivunoksista. Ja koko komeus kiinni koivuun. Vaalealta pohjalta sitä voi olla hankala havaita, mutta toisaalta pöllö istuu pihakoivuun hyvin.

Pohjana olen käyttänyt katiskaverkkoa ja siihen olen keräämäni jäkälät sitten sitonut. Ohuen rautalangan avulla muotoilin koivunrisuista silmät ja suuverkin ja kiinnitin sen jäkäläkerroksen päälle.

Jäkälä on hyvin kestävää, jos se saa olla liikuttelematta. Joten uskon, että tämä pöllö viihtyy meillä  pitkään. 

Jäkälän keruussa tietysti kohtuu kaikessa ja sitähän saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Se on hyvä muistaa näitä luonnonmateriaaleja kerätessä. Sama koskee myös sammalta.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lasipurkkien tuunausta


Kerään tarkkaan kaikki lasipurkit ja tuunaan niitä säilytysastioiksi milloin millekin. Kesäisiä maljakoita saa aikaan maalaamalla lasimaaleilla lasipurkkeihin vaikkapa kukkia ja perhosia. Oma piirustustaitoni on sen verran heikko, että käytän usein valmiita sabluunoita, joita saa askartelukaupoista. 


Sabluuna laitetaan lasipurkkiin vaikkapa maalarinteipillä kiinni ja sen jälkeen täyttämään sitä lasimaaleilla. Itse käytän Martha Stewart´sin lasimaaleja, jotka kestävät hyvin ja purkit voi pestä jopa astianpesukoneessakin


Valmista tuli ja purkit uusiokäyttöön tekemällä niihin vaikkapa pesupommeja mokkivierailua varten.

Innostuin myös maalaamaan vanhoihin ikkunapokiin lasimaaleilla perhosia ja pitsikuvioita. Ikkunapokiahan saa ihan pilkkahinnalla kierrätyskeskuksista. Ripustin pokan puutalon seinään koristeeksi. Ihan hauska!




sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Juhannuskranssi oveen


Juhannukseksi pitää ehdottomasti tehdä oma koristeensa oveen tuomaan minttumaarin tunnelmaa. Ohessa tekemäni kranssi, jonka pohjana on piikkilangasta taiteltu sydän. Toki voit tehdä pohjan pelkkästä rautalangasta ja muoto voi olla ihan joku muu kuin sydän.

Sitten vain pohjan ympärille kieputin koivun riippaoksia ja hiiren virnaa. Pari kukkasuppiloa päällystin ruohonkorsilla ja kiinnitin ne pohjaan pellavanarulla. Suppiloihin lisäsin vettä ja laitoin niihin pari juhannusruusun oksaa. Kukkia voi sitten vaihdella juhannuksen aikana tuoreempiin.

Alla vähän niukempi versio, jossa on vähemmän vähän kaikkea. Kumpi on mielestäsi parempi?



Juhannus

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
Eino Leino

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kuusenkerkkäjuomaa


Näin helteisellä säällä kaipaa juotavaa. Olen monena vuonna tehnyt kuusenkerkistä juomaa, joka todellakin maistuu helteellä. Usein lantraan valmiin juoman vichyllä, jolloin juoma saa kuplivuutta.

Resepti on yksinkertainen. Pari litraa kuusenkerkkiä sekoitetaan 4 litraan kiehuvaa vettä ja  pari ruokalusikallista sitruunahappoa sekaan. Seuraavana päivänä lisään sokeria n. 1,5 dl ja kiehautan juoman vielä. Siivilöinnin jälkeen pullotan juoman ja siirrän kylmään ja raikas juoma on valmis. Se säilyy kylmässä n. pari viikkoa, mutta veikkaan, että se tulee kyllä juotua ennen sitä. Olen aina myös pakastanut juomaan talven varalle ja  sitä on mukava juoda vaikkapa saunomisen jälkeen. Tulee ihan kesä mieleen.

Vinkkinä tosiaan vielä, että juomaan voi sekoittaa vichyä, jolla juoma kuplii. Olen myös jäädyttänyt valmiiksi jääpaloja, joihin olen lisännyt kuusenkerkkiä.


perjantai 31. toukokuuta 2019

Voikukkamarmeladia


Kevät etenee sitä vauhtia, että kiireen vilkkaan on ryhdyttävä keräämään voikukkia. Niiden kukinta kun menee niin nopeasti ohi. Olen monena vuonna hyödyntänyt voikukkia tekemällä niistä siirappia. Tänä keväänä aioin kokeilla marmeladin tekoa.


Kannattaa kerätä juuri auenneita kukkia. Keräsin niitä noin pari litraa. Laitoin keräysastian päälle kannen vähäksi aikaa, jolloin kaikki kukissa olleet ötökät nousivat pintaan ja sain ne helposti nypittyä pois.

Kukista kannattaa käyttää vain keltaiset terälehdet, kaikki vihreä tuo marmelaadiin kitkeryyttä. Sitten vain vettä päälle ja nopea kuumennus. Kukat sivilöidään nesteestä pois ja hillosokeri lisätään keitinveteen ja seosta keitetään kymmenisen minuuttia. Valmis marmeladi kaadetaan  puhtaisiin lasipurkkeihin.

Herkullista vaikkapa paahtoleivän päällä


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ekologisempaa siivousta




Olin lauantaina  Kohti luonnollisempaa elämää viikonlopussa Olo Centre- nimisessä keskuksessa, joka sijaitsee Enonkoskella lähellä Koloveden kansallispuistoa. Olo-keskus on nuoren parinkunnan ylläpitämä vanha koulu, jonka he ovat ostaneet noin vuosi sitten ja restauroineet sen yrityskäyttöön tarjoten mm. kurssi-, ateria- ja majoituspalveluja. Heillä on myös residenssihuone taitelijoita varten  ja sekin oli nyt ollut toukokuun ajan käytössä. Kannattaa käydä tutustumassa tähän heidän Olo-keskukseensa ja sen tarjoamiin kursseihin yrityksen  nettisivujensa kautta Olo Centre. Sieltä löytyy myös kuvia tästä vanhasta koulusta, sillä nämä kuvat jäivät minulta ottamatta



Lounaalla saimme kasvisruokaa; metsäsienirisottoa, parsaa, hapatettua porkkanarastetta ja viheryrttisalaattia. Jälkiruuaksi oli mustikkakukkoa. Maistui!


Tutustuimme lauantaina ekologiseen siivoukseen joensuulaisen Jenni Örnin johdolla. Ekologisten pesuaineiden teko osoittautui todella helpoksi, niiden tekeminen oli hauskaa ja edullistakin se on. Ruokakaupan tarvikkeet etikka ja ruokasooda ovat tehokkaita ja turvallisia välineitä itsetehdyn saippuan lisäksi kodin siivoukseen. Aivan turhaan käytämme kaikenlaisia koviakin myrkkyjä sisältäviä aineita  puhumattakaan siitä, että kovinkaan monia erilaista ainetta siivoamiseen tarvittaisiin.

Teimme saippuaa yhdistämällä vettä, lipeää, oliiviöljyä ja kookosrasvaa. Pesupommeja niin astaianpesukoneeseen kuin wc-pöntön puhdistamiseen syntyi ruokasoodan, sitruunahapon ja erilaisten eteeristen öljyjen yhdistelmänä. Pyykkietikkaa ei kannata ostaa kalliilla hinnalla kaupasta vaan sitä voi tehdä helposti itse sekoittamalla vettä ja etikkaa.

Yleispesuaine syntyi raastamalla itsetehtyä saippuaa raastinraudalla ja lisäämällä tähän raasteeseen lämmintä vettä ja hieman ruokasoodaa

Ja kaiken hyvän lisäksi kaikki nämä itsetehdyt tuotteet voi laittaa kierrätettyihin lasipurkkeihin ja -pulloihin ja liimata niihin kauniit etiketit. Näin vältytään myös turhien muovipullojen käytöltä ja suosimme kierrätettäviä pakkausmateriaaleja



Kurssi oli innostava. Tosin kovin montaa se ei kiinnostanut, koska osallistujia oli vain seitsemän. Konetiskitabletit ehdin kokeilla jo tänä aamuna ja puhdasta tuli. Tosin kovin likaisia astioita ne eivät kurssin opettajan mukaan puhdista ja astiat on syytä esipestä ennen koneeseen laittoa. Mutta meillä toimi, joten näillä mennään. Varsinkin konetiskitabletit sisältävät kaupasta ostettuina todella myrkyllisiäkin aineita ja voi vain kuvitella, mitä elimistö sanoo, jos niiden jäämiä jää astioihin. Varsinkin kaikki muoviastiat ovat kovin huokoisia.

Mutta tästä kurssista tulee lisää postauksia, joten pysyhän kuulolla.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Villiyrtit nyt parhaimmillaan; vuohenputkipasteijat maistuivat #villiyrttiruokahaaste



Villiyrttikausi on aluillaan! Lähiympäristön kasveja voi hyvin kerätä syötäväksi! Kasveja kannattaa kuitenkin kerätä vähän syrjemmältä ja ei  aivan vilkkaimman koiranulkoilutusreitin tai tien vierestä. Mukaan kannattaa napata kori tai pussi, sakset ja hanskat. Kerää herkullisimman näköiset yksilöt sieltä täältä valikoiden, jotta kasvusto pysyy elinvoimaisena

Keräsin tänään vuohenputkea ja nokkosta. Vuohenputkea voi käyttää  vaikka piirakassa tai salaatissa. Nokkosesta saa puolestaan herkullista keittoa ja sitä voi lisätä vaikkapa ohukaistaikinaan. 
Villiyrtit ovat parhaimmillaan nuorina, niinpä niiden paras satokausi on touko-kesäkuussa. Joten nyt kannattaa pitää silmät auki ja pussi mukana ulkoillessa! 

Tänä kesänä villiruokakauteni käynnistyi vuohenputkella. Vuohenputki on sitkeä rikkaruoho ja varmaan jokaisen puutarhasta sitä löytyy. Se on vaikea hävitettävä ja lisääntyy katkenneiden maavarsiensa kautta tehokkaasti.


Vuohenputken parhaat tuntomerkit ovat, että sen lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset. Tämä tarkoittaa sitä, että lehti jakautuu kolmeen osaan, joista kukin jakaantuu kolmeen lehdykkään.  Toinen hyvä tunnistuskeino on se, että varsi on selkeästi kourumainen ja varren tyvessä on punertavaa. 



Vuohenputken kasvusto on yleensä hyvin tiheää. Maku on parhaimmillaan silloin, kun lehdet kerätään vaaleanvihreinä ja vielä hiukan suppuisina. Eli juuri nyt! Niiden maku muistuttaa hieman porkkanaa ja selleriäkin. Vihersalaateissa se on todella maukas yhdistettynä vaikkapa varhaiskaalin kanssa.
'





Tein vuohenputkesta pasteijoita, joihin lisäsin hieman kuivattuja suppilovahveroita, joita kotoa vielä löytyy. Mausteeksi ruohosipulia ja tomaattia. Kaikki aineet pannulle pilkottuna, vähän voita ja öljyä sekaan ja kuumennetaan sellaiset 4-5 min. Ei sen pidempään. Jääkaapissa oli vielä yrttituorejuustoa ja lisäsin nokareen sitä vuohenputki-sieni-tomaatti-sipuli- sekoituksen päälle.




Voitaikinalevyt laitoin puoliksi, toiseen levitin täytteen ja toisen puolikkaan laitoin katoksi. Tiukasti kiinni ja vähän kanamunalla voitelua lopuksi. Kuumaan uuniin 200 asteeseen ja hyvää tuli.