torstai 17. lokakuuta 2019

Risutyö ulkoruukkuun


Tänään valmistelin ensi lauantain risukurssiani Sata ja Tuhat risua. Kurssi on osa Joensuun seudun kansalaisopiston 100 v juhlavuoden kursseja. Kurssilla keräämme kaupungin puistosta kaadettujen koivujen oksia ja ohjeistan kurssilaisia risujen keräämisessä ja niiden säilyttämisessä. Lopuksi valmistan näytetyönä jouluisen risutyön, jonka kurssilaiset voivat sitten kotona saattaa valmiiksi.

Sitä siis harjoittelin ja yllä olevan kaltainen siitä tuli. Risut olivat tällä kertaa aika lyhyitä, joten näyttävämmän saa pidemmistä risuista. Toki koristeeksi voi laittaa jouluisaampaakin, mutta nyt tyydyin käpyihin, omenoihin, ruusunmarjoihin ja vaahteranlehtiruusuihin. Keskelle istutin pienen callunan.  Muutama havunoksa mukavasti peittää ruukun tyhjiä paikkoja ja nekin tuovat joukun tuntua. Ehkäpä viritän pienet valot vielä syksymmällä kiertämään astelmaa.

Näillä eväillä mennään lauantaina risujen keruuta ohjeistamaan

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Ruisleipäkilpailusta tuli voitto


Osallistuin tänä vuonna viidettä kertaa Liperin leipävässä järjestettyyn ruisleipäkilpailuun. Kolmasti olen ollut kilpailussa kolmas, mutta nyt onnisti paremmin ja voitin kilpailun. Olen tehnyt enemmän ja vähemmän ahkerasti ruisleipää liki neljänkymmenen vuoden ajan. Joskus leipä onnistuu, joskus ei.

Harmikseni onnistuin tuhoamaan anoppini hapanleiväjuuren avioliittomme alkuaikoina. Juuri oli puutiinussa, joka vaati leipomista ja tiinun kastelua viikoittain. Enhän minä siihen aikaan ehtinyt leipoa joka viikko ja tiinu haristui ja yhtenä päivänä se oli klapeina lattialla. Sen jälkeen ostin muovisen tiinun, joka sallii haristumatta sen, että väliin leivän leipomisessa on taukoja.

Maatilallamme on viljelty ruista aina, joten jauhot ovat omasta takaa. Meillä on oma ruislajike Iivo, joka on yksi viidestä maatiaisruislajikkeesta Suomessa. Tänäkin vuonna Iivoa oli viljelyssa 7 hehtaarin alalla. Iivo-ruis on pienijyväinen, joten siitä tehdyssä jauhossa on kuorta enemmän ja jauho on siksi tummempaa.

Ruisleivän teko ei ole aivan ongelmatonta ja onnistuminen on monen osatekijän summa. Herättelen juuren lämpimällä vedellä edellisiltana ja lisään veteen hiukan ruisjauhoja, jotta juuri muuttuu vellimäiseksi. Siinä illan mittaan käyn sitä vatkaamassa hierimellä, jotta juuri saa ilmaa. Aamulla lisään loput jauhot ja suolan ja alustan takinan. Hiivaa en käytä, sillä juuri onnistuessaan kohottaa taikinan ilman sitä. 

Taikinan kohoamisella ei saa olla kiire ja kannattaa odottaa, että se kohoaa kaksinkertaiseksi. Sitten vain taikina leivinpöydälle ja se jaetaan pieniin osiin. Taikinapaloista pyöritellään leivät ja taas kohotetaan niin, että leipä on kauniisti halkeillut pinnastaan. Leivät pitää vielä pistellä haarukalla ennen uuniin laittoa ja uunissa ne ovat n. tunnin ajan n. 200-220 asteessa. Vaihdan välillä leipien paikkaa.

Ohessa linkki paikallislehden Kotiseutu-uutisten Leipäpäivästä tehtyyn juttuun




tiistai 20. elokuuta 2019

Pihlajanmarjakransseja


Tänä syksynä on taas hyvä pihlajanmarjavuosi. Jotenkin tuntuu, että marjat ovat kuluneena vuonna kypsyneetkin tavallista aikaisemmin. Nyt jo elokuussa ne ovat kauniin oranssinpunaisia.

Rakastan pihlajanmarjoja. Jotenkin jo niiden väri antaa voimaa syksyyn.

Tälläisena vuonna, jolloin pihlaja on loistossaan, en voi olla tekemättä sen marjoista kransseja. Yhdessä rahkasammaleen kanssa kranssi säilyy ulkona pitkälti syksyyn. Tosin tilhet voivat tyhjentää sen hetkessä, mutta nyt, kun marjoja on runsaasti puissakin, ne jättävät monesti kranssin ihan rauhaan.


Ihan oveen tätä kranssia ei kannata kiinnittää vaan  laitan sen  oven viereen. Kranssin pohjana käytän pajuista tehtyä pohjaa, koska se on riittävän tuleva. Sitten puolalangalla yhdessä rahkasammaleen kanssa puista riivityt tertut kiinni pohjaan. 

Käytän usein nimenomaan rahkasammallalta pohjassa. Se antaa kransiile kosteutta ja imee samalla kosteutta myös ilmasta. Marjat säilyvät kauemmin rypistymättä. Ja rahkasammal on tosi kaunis pilkistäessään aina välistä marjojen seasta.


Joskus käytän kransseissa myös muita marjoja kuten tässä aroniaa. Kranssin keskelle on sidottu vaahteranlehdistä sidottu ruusu. Tosi värikäs yhdistelma!



Linnuille voi talvea varten tehdä tälläisiä marjasidoksia ja ripustaa ne pihan puihin. Ne ovat samalla kauniita pihankoristeita.

Kuivaan myös pihlajanmarjoja ja käytän niitä koristeita töissäni. Marjan oranssi väri vain tummuu kuivuessaan. Niitä voi sitten lisätä vaikka lintujenruokaseoksiin yhdessä kookosrasvan ja kaurasiementen kanssa.

Kannattaa muistaa myös, että pihlajanmarjat ovat varsinaista superfoodia. Niissä on C-vitamiinia kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Kerron jatkossa, kuinka käytän pihlajanmarjoja myös ruuanvalmistuksessa

Ohessa video kranssin tekemiseen, jossa näytän, miten kranssini tehdään.
Pihlajanmarjakranssin ohje

tiistai 6. elokuuta 2019

Kehyskudontaa luonnonmateriaaleista







Pidin heinäkuussa kehyskudontakurssin Taipaleen kulttuuriviikon yhtenä osana. Olen innostunut kutomaan kehyskudonnalla nimenomaan luonnonmateriaaleja. Käytän siis mielelläni erilaisia heiniä, kukkia ja oksia. Töitä voi käyttää ovi- ja seinäkoristeina ja olenpa muutaman juhlan pöytäkoristeetkin valmistanut tällä tekniikalla.

Yllä olevassa kuvassa olen käyttänyt kanervaa, pietaryrttiä ja metsäkortetta. Kaikki kuivuvat hyvin ja kudonnainen ei muuta ulkomuotoaan kuivuessaan juuri ollenkaan. Tämä riippuu  nyt aitan ovessa, mutta ihan hyvin olisin voinut tuoda sen sisälle, jossa kosteus ei olisi vaivana.

Työ on tehty vanhasta ladosta irroitetun laudan päälle naulaamalla parittoman määrän pieniä nauloja laudan ylä- ja alapäähän ja sen jälkeen nauloihin on pingoitettu pellavanyöri loimeksi ja kuteina käytin yllämainittuja kasveja.


Tässä olen käyttänyt kehikkona pärettä, loimilankana pellavalankaa ja kuteina pellavalankaa ja rukiin tähkiä ja olkia. 

Molemmissa on tarkoitus jättää pingoitettu alusta työhön mukaan eli kudonnaista en ole siitä irroittanut. Näitä omia kudonnaispohjia voi siis tehdä erilaisis
ta laudoista, vanhoista taulunkehyksista tai oksista.

Kutomisen apuna voi käyttää myös valmiita, kaupasta ostettuja kudontakehyksiä. Itse tilasin niitä netin kautta, hinta oli n. 16-18 euroa. Isommat kehykset ovat sitten jonkin verran kalliimpia.


Näistä on sitten kudonnainen irroitettava valmistumisen jälkeen. Jos  niin haluaa, kuultokudoksen yläreunaan voi pujottaa kepin tai oksan, jossa sen voi ripustaa paikalleen.


Toki kehyskudonnaisen voi tehdä myös villalangasta, matonkuteesta eli loimena voi käyttää kaikkea mitä kotoa löytyy. Varsinkin pienet villalangan jämät saa helposti näihin töihin uppoamaan. Ja tuotoksen voi viedä tuliaisena kyläreissulla kukkapaketin sijasta. Varmaan jokaisen kotoa löytyy paikka, minne sen voi sijoittaa





torstai 25. heinäkuuta 2019

Risun punominen jatkuu

Jatkoin vielä vauhtiin päästyäni risuolioiden tekoa ja tulos on nyt tämä. Yksi näyttää ihan (?) kissalta, yhden pitäisi olla pöllö (?) ja sitten tämä kolmas on vähän siltä väliltä. Hauska näitä on tehdä ja istuttaa kotipihaan eri paikkoihin. 

Risulintujakin tein pari kappaletta. Tällä kertaa niistä tuli vähän isompia ja laitoin ne tuohon meidän tien varteen ohjaamaan perille. Linnuissa käytin pohjana katiskaverkkoa, jonka päälle punoin risuja ja rauralangalla vain kaikki kiinni. Jaloiksi pari koivukeppiä, toisen isomman  laitoin suosiolla kiinni heinäseipääseen. Sen verran painava siitä tuli.


Tiistaina pidin Taipaleen kulttuuriviikkoon littyvän kehyskudontakurssin ja sen tuotoksia tule tänne vähän myöhemmin. 






torstai 18. heinäkuuta 2019

Risuolio


Eilen ajattelin tehdä risusta pöllön tekniikalla, jota yksi opiskelijoistani risukurssillani ehdotti. Eli aivan kuin risukoria tekisisi pyöreänä ja sitten vain kaventamalla ja leventämällä tulisi pöllölle antaa oikea pöllön muoto. Pöllö jäisi ontoksi ja sen voisi ripustaa vaikkapa jonkin kepin nokkaan pihamaalle.

Tälläinen siitä syntyi! Onko tämä nyt sitten pöllö? Enemmänkin se muistuttaa kissaa. Eikös vain? Laitoin tämän olion istumaan risuaittani eteen korkeamman sijainnin sijasta. Siihen se sopii mainiosti. 
Näitä pitää kyllä tehdä muutama lisää ja, jos haluan siitä enemmän pöllön näköisen, kaulaa ei pidä kaventaa noin paljoa ja  koko keskiosa pitää jättää vähän leveämmäksi. 

Minulla on todellakin pihallani aitta, jossa on risutöitäni esillä. Aitta oli aiemmin takapihallamme, mutta pyysin miestäni siirtämään sen etupihalle. Sehän on pihamme kaunein rakennus. Traktorien vetämänä aitta siirtyi aika helpostikin uuteen paikkaan.



Aitassa on esillä tekemiämi risutöitä vuosien varrelta. Ensi viikolla 22.7.-26.7. käsityömyymäläni Varpunen on avoinna joka päivä klo 12-16.00. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyni.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pöllöjen fanitusta


Ripustelen mielelläni pihapiiriini kaikenlaisia yllätyksiä vierailleni. Monesti ne ovat talven keramiikkakurssien tuotoksia, mutta toki teen myös luonnonmateriaaleista kaikenlaista. 

Nyt innostuin tekemään jäkälästä pöllojä, joille tein nokan ja silmät koivunoksista. Ja koko komeus kiinni koivuun. Vaalealta pohjalta sitä voi olla hankala havaita, mutta toisaalta pöllö istuu pihakoivuun hyvin.

Pohjana olen käyttänyt katiskaverkkoa ja siihen olen keräämäni jäkälät sitten sitonut. Ohuen rautalangan avulla muotoilin koivunrisuista silmät ja suuverkin ja kiinnitin sen jäkäläkerroksen päälle.

Jäkälä on hyvin kestävää, jos se saa olla liikuttelematta. Joten uskon, että tämä pöllö viihtyy meillä  pitkään. 

Jäkälän keruussa tietysti kohtuu kaikessa ja sitähän saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Se on hyvä muistaa näitä luonnonmateriaaleja kerätessä. Sama koskee myös sammalta.