maanantai 14. syyskuuta 2020

Variksenmarja yllätti

 

Variksenmarja, toiselta nimeltään kaarnikka, on vähän käytetty luonnonmarja, johon en ollut aiemmin tutustunut ollenkaan. Tänä kesänä on ollut erinomainen marjavuosi ja metsissä ja kankailla on tullut vietettyä tunti jos toinenkin. Puolukoita kerätessäni löysin variksenmarjakasvuston, jossa marjoja oli mustanaan pienellä alueella.


Ja nopeasti puolukalle varaamani sanko oli täynnä tätä mustaa, minulle aiemmin vierasta marjaa, jota luulin lähes syöntikelvottomaksi. Sen verran  marjaan piti tutustua etukäteen ennen poimimista,  että tiesin sen on varsin ravintorikas marja, lähes mustikan veroinen. 

Niinpä kokeilemaan. Aloitin mehun valmistamistamisella viinihappoa käyttäen puolukkamehun tapaan, jota olin joskus hyvänä puolukkavuotena jo tehnytkin.

6 l variksenmarjoja
4 l vettä
80g viinihappoa
1kg sokeria

Soseutin variksenmarjat, lisäsin veden, johon olin sekoittanut viinihapon. Ja annoin tämän seoksen muhia muutaman päivän. Sitten vain sekoitetaan sokeri joukkoon ja annetaan sen sulaa. Sen jälkeen siivilöin mehun. Laiskuuttani ei käytä siivilöimiseen harsoa, koska sen käyttäminen on hidasta ja sotkuista puuhaa, vaan siivilöin seoksen mehumaijan siivilän läpi suoraan. Toki pullotettaessani mehun lasken sen vielä tiheän siivilän läpi kannuun, jolloin mehusta  jäävät viimeistään silloin siemenet talteen. 

Ja tämä variksenmarjoista tehty mehu olikin erinomaista, maultaan voimakasta ja väriltään erittäin tummaa. Välttämättä en sitä juotaessa laimentaisi vedellä ollenkaan. Mukava pieni terveysshotti aamuksi.


Näin tummaa väriltään mehusta tuli. Varmaan marjaa voitaisiin käyttää myös esim. lankojen värjäämiseen. Luulen, en tunne alaa kovinkaan hyvin. Mutta varovainen mehupisaroiden kanssa oli oltava. Kovin tiukasti ne  tarttuivat vaatteeseen ja työ oli saada jäljet pois.



Tuttavani kertoi, että hän oli tehnyt variksenmarjasta mehua myös ihan mehumaijalla ja laittanut mukaan punaviinimarjoja. Ja hyvää oli tullut silloinkin.

Lopuista marjoita tein hilloa ihan perinteisellä tavalla. Soseutin marjat (2kg), tilkka vettä kattilaan ja hillosokeria 1 kg joukkoon. Keitin varovasti 10- 15 min ja annoin jäähtyä. Ja sitten puhtaisiin purkkeihin. Tälläistä hilloa tulikin. Taas väri tummaa. Marja on aika kova, joten sattumia löytyy. Ehkä seuraavalla kerralla surautan vielä soseuttajalla soseen pienemmäksi. Variksenmarjan sisällä on pieni kivi (siemen), joka tulee esiin hillossa. Mutta onhan  vadelmassakin siemeniä


Tässä variksenmarjahilloa on maustamattoman jogurtin lisäkkeenä. Kokeilin sitä myös kääretortun täytteenä yhdistettynä rahkaan. Erinomaista ja mikä väri! Ja ei voi verrata minkään muun marjan makuun. Voimakkaampi kuin mustikka, mutta miedompi kuin puolukka. 







tiistai 8. syyskuuta 2020

Vatruskan tekoa opiskelemassa


 Olin lauantaina 5.9. Joensuun seudun kansalaisopiston Kukkoset ja vatruskat- kurssilla. Opena oli Cebicin keittiön Hanna Suhonen. Itse kokeilin vatruskoiden tekoa jo keväällä, mutta ne eivät oikein onnistuneet. Syötyä toki tulivat. Taikina oli vaikeasti käsiteltävä ja vatruskat jäivät jotenkin mauttomiksi. Joten ajattelin kartuttaa osaamistani tällä kurssilla. Vatruskahan on perinteinen karjalainen leivonnainen, joka on kuitenkin karjalanpiirakkaa tuntemattomampi

Mukana kurssilla oli 12 innokasta opiskelijaa ja teimme parittain kukkosia(pyörösiä) ja vatruskoita. Vatruskataikinaa varten keitimme kuoritut perunat pehmeiksi. Perunat saisivat olla muhennokseen sopivia, ei siis kovin kiinteitä. Perunat (1 kg) muhennetaan survimella huolellisesti,jotta muhennoksesta tulee tasainen. Perunamuussiin lisätään vehnäjauhoja 1 dl ja teelusikallinen suolaa. Tarkista suolan maku, koska sopiva suolaisuus on tärkeää. Vehnäjauhot on lisättävä muussiin nopeasti taikinaa vaivaamatta. Parhaiten saat ne sekoittumaan kädellä sekoittamalla. Lisää taikinaan vielä yksi kananmuna.

Vatruskan täytteenä käytetään perinteisesti keitettyä riisiä, mutta me lisäsimme riisin joukkoon joko metsäsieniä ja sipulia, pinaattia ja fetajuustoa tai metvurstirouhetta ja sipulia. Suosittelen kyllä käyttämään riisin lisäksi jotain muutakin ruoka-ainetta täytteessä. 

Vatruskataikina pyöriteltiin leivontapäydällä pitkoiksi, jotka jaettiin 24 kananmunan kokoiseen osaan. Kukin palanen muotoiltiin kämmenpohjassa litteäksi kakuksi ja tämän kakun toiseen reunaan lisättiin valmis täyte ja kakku yhdistettiin vatruskan muotoon puolikuuksi.

Ja vatruskat uuniin 250 asteeseen ja paistumaan n. 10 min ajan,  kunnes ne ovat saaneet pinnalleen väriä. Uunista otetut vatruskat voidellaan vielä voisulalla. 

Pitää kokeilla ensi viikonloppuna itse tehden. Viime syksyisiä suppilovahveroita on vielä jemmassa ja niitä pitää laittaa vatruskojen täytteeksi.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Kesän herkku kuusenkerkkäsiirappi



Joka vuosi olen tehnyt kuusenkerkkäsiirappia, jota käytän talven mittaan teessä ja jälkiruokakastikkeena jäätelön ja ohukaisten kanssa. Aiemmin olen tehnyt siirapin aina keittämällä, mutta tänä kesänä kokeilin sen tekoa  uuttamalla eli ilman kuumennusta.


Uuttamalla valmistamalla laitat siis kerätyt ja huuhdotus kuusenkerkät puhtaaseen lasipurkkiin. Painele ne tiiviiksi ja sen jälkeen sokeria niiden päälle niin, että kerkät peittyvät juuri ja juuri, Ja aurinko hoitaa valmistuksen. Siinä menee kyllä jonkin aikaa, mutta anna purkkisi olla ihan rauhassa ikkunalaudallasi niin pitkään, että sokeri on sulanut. Ihmeellistä, vai mitä?


Saat mitä herkullisinta siirappia, joka on kauniin väristä ja jossa kuusenkerkän maku on voimakas.
Pullotin siirapin pieniin kuumennettuihin pulloihin odottelemaan talvea ja teehetkiä. Kuusenkerkkäsiirappihan toimii mainiosti myös yskänlääkkeenä.


Olen tehnyt kuusenkerkistä myös kuusenkerkkäjuomaa ja laittanut niitä jääpalamuotteihin viilentämään juomia. Tässä lasissa kuusenkrkkäjuomaa on laimennettu vichyllä. Kuusenkerkkäjuomasta löytyy postaus tästä blogista Villiyrtit tunnisteen alta



perjantai 3. heinäkuuta 2020

Makrameetöitä puutarhaan





Olen tehnyt ihan perus makrameetöitä juutti- ja sisalnarusta ja ripstanut töitäni sitten  puutarhani puihin. Juutti- ja sisalnaru on kestävää ja hiukan rosoisen oloista ja sopii hyvin luontoon. Toki sateen sattuessa olen nostanut ne katokseen ja auringon jälleen paistaessa nostanut takaisin puun oksaan.


Koristeeksi voi laittaa helmiä ja käpyjäkin olen käyttänyt koristeina. Ja ihan perussolmuilla mennään, mutta mahdollisuuksia edetä on monia. Vähän jäykkäähän se on, mutta omalla tavallaan viehättävää ja luonnonmukaista.

Toki näihin töihin voi käyttää myös matonkuteita ja voisi leikata vaikkapa vanhat t-paidat kuteiksi ja laittaa liehut liehumaan. Muutamalla perussolmulla työ kokoon ja loput kuteiden pätkät voi jättää solmeilematta ja koko työ sitten koivunoksaan tai aidan tolppaan tuulen mukana liehumaan..


Tein myös oheisen hyllyn, joka nyt on aitan seinää koristamassa, mutta aivan yhtä hyvin sen voisi laittaa parvekkeelle tai terassille seinää vasten. Siihen voisi laittaa kukankin, mutta nyt minulla tässä on pieni kukkamaljakko ja kahvikuppikynttilä.


Aina jää narusta lyhyempiä pätkiä ja tarkka kun olen, käytän nekin hyväksi. Tässä on kuva lippunyöristä jonka tein koivuun koristeeksi.

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Alkukesän villiyrtti nokkonen




Nokkokausi alkaa olla parhaimmillaan. Sieltä ne versot vaan nousevat keväällä ja ovat silloin juuri parhaimmillaan. Itse kerään joka kevät nokkosta talteen talven varalle. Osan ryöppään ja laitan pakkaseen, osan kuivatan ja säilön lasipurkkeihin. 

Nokkonen on parhaimmillaan juuri keväällä ja alkukesästä ennen kasvin kukintaa. Versot ja lehdet ovat tällöin vielä hentoja ja hienontuvat helposti. Nokkonen on varsinainen terveyspommi. Se sisältää runsaasti rautaa, C-vitamiineja ja kalsiumia. Joten pinaatin voi ihan syystä unohtaa.

Nokkonen kannattaa kerätä aina puhtailta paikoilta ja poimiessa kannattaa käyttää käsien suojana hanskoja. Jos pakastat nokkosen, se kannattaa ryöpätä keittämällä sitä kuumassa vedessä noin minuutin ajan. Purista liika vesi pois ja hienonna veitsellä. Sen jälkeen soseen voi laittaa vaikkapa jääpalamuotteihin, josta sitä on helppo sitten annostella tarvittaessa leipomuksiin tai keittoihin.

Kuivatan  nokkosta myös ja laitan sen kuivumaan leivinuunin päälle levittäen lehdet tasaisesti pullapeltien päälle. Kannattaa varmistua, että lehdet ovat täysin kuivuneet ennen säilöön laittoa, koska jos näin ei ole, ne saattavat homehtua. Jauhan sitten kuivuneet lehdet sipululeikkurilla ihan ohueksi jauheeksi, jota on helppo lisätä ruokiin.

Kesällä tulee usein paistettua muurikalla nokkoslettuja. 

Ohje:
2 kananmunaa.
5 dl maitoa tai laktoositonta maitojuomaa.
1½ dl vehnäjauhoja 
1 dl ohrajauhoja
1 rkl öljyä
1 tl suolaa 
100 g ryöpättyjä ja silputtuja nokkosen lehtiä tai ½ dl kuivattua nokkosta




Teen myös munakasrullaa, johon lisään nokkosta. Rullan väliin voi lisätä kaikkea jääkaapista löytyvää.

Ohje:

6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kiehautettuja nokkosenlehtiä hienonnettuina
5 munaa
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria

täyte:
tilkka öljyä
1 purjosipuli tai muutama kevätsipuli
1 porkkana raasteena
kinkkua, savukalaa ym
200 g kevytsulatejuustoa
ripaus suolaa
 mustapippuria
hienonnettua tuoretta basilikaa



Nokkossämpylät ovat myös herkkuani ja teen niitä usein myös myyntiin. Ja hyvin ovat menneet kaupaksi. Luonnosta kannattaa kyllä kerätä näitä villiyrttejä ja käyttää niitä leivonnassa ja ruuanvalmistuksessa. Ilmaista ruoka-ainetta ja monia ravintoaineita sisältävää ja samalla saa hyötyliikuntaa.

Nokkossämpylöiden ohje:

5 dl huoneenlämpöistä vettä
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
50 g hiivaa
4 dl vehnäjauhoja
5 dl sämpyläjauhoja
2 dl nuoria nokkosen lehtiä tai 0,5 dl kuivattua nokkosta
2 rkl rypsiöljyä

tiistai 19. toukokuuta 2020

Kotimuseon kertomaa




Pihapiirissämme on vanha asuintalo, jossa mieheni on viettänyt lapsuutensa. Talo on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Taloa ei purettu uuden rakennuksen tieltä v. 1978 vaan se jäi paikoilleen. Aluksi varsin käyttämättömäksi jäänyt rakennus toimi hyvinä viljavuosina myös viljanvarastona. 

Sitten liki parikymmentavuotta sitten siivosin sen ja tein siihen kotimuseon. Tilamme on vanha sukutila, siirtynyt Parviaisten haltuun v. 1786. Emännät ovat olleet aina tarkkoja ja tavarat on laitettu talteen. Tilalla on myös valmistettu paljon työkaluja ja maatalousvälineistöä on runsaasti jäljellä. Joten aarteita löytyi niin vanhasta talosta, sen vinniltä, aitoista, tallista ja riihestä. Kaikki kokosin taloon esille ja siellä ne nyt ovat, tallessa varsin hyväkuntoisen vanhan talon sisällä. Tilan ulkopuolelta ei siihen esineistöä kuulu muutamaa omaa perintöesinettäni lukuunottamatta

Jossain vaiheessa uusimme taloon ulkovuorauksen ja ikkunat; peltikatto oli jo aiemmin laitettu. Ikkunoiden ja ulkovuorauksen uusimiseen saimme EU:lta avustusta Vanhan rakennusperinnön uusimiseen tarkoitetusta rahastosta. Uusi ulkovuori, ikkunat ja tuore keltamultamaali tekivät talosta ulkoapäin lähes uuden veroisen ja se seisookin komeana pihapiirissä.

Ohessa poimintoja muutamista museossa olevista esineistä:




Puuhöyliä on monenlaisia; höyläpenkki tietenkin myös. Työkalut valmistettiin itse.


Pari rukkia löytyy ja tietysti välineet villan karstaamiseen


Jotta villaa saatiin lampaista, täytyi olla tietysti keritsimet. Sokerileikkuri vieressä


Vanhoja kirjoja löytyi aitasta. Erityisen  paljon oli maatalousaiheisia kirjoja


Lehmiäkin lypsettiin ja, jotta niistä lypsetty maito saatiin hyödynnettyä, kirnuja tarvittiin voin valmistamiseen


Vanha naulakko: Yksinkertaisuudessaan kaunis!


Kamarin puolelta löytyy sitten koriste-esineitä


Vanhoja elintarvikepakkauksiakin on tallella. Korona- kahvi onkin nyt hyvin ajankohtainen



Maitoa toimitettiin meijeriin ja tonkkiin maito kaadettiin. Kyllä emäntien selät ovat olleet kovilla niitä nostellessa maitolaituriin.


Hevosia tarvittiin maatalous- ja metsätöissä. Joskus hevonen sai  myös kellon kaulaansa


Mummon vanhat rillit


Ei ollut höyrysilitysrautoja silloin!


Yksi suvun isännistä hoiti myös suutarin virkaa. Lähinnä kuitenkin vain perhepiirissä.


Lehtiäkin luettiin. Kun ehdittiin...


Astoita on paljon. Lähinnä Arabiaa. Haarukatkin olivat koristeellisia ja vankkoja.



Kahvia keitettiin ja sitä varten oli kahvimylly kahvipapujen hienontamiseen


Raskas työ vaati veronsa ja lääkkeitä oli tarjolla.


Talvella naisväellä oli aikaa virkata pitsejä lakanoihin. Laiskuutta ja joutenoloa ei tunnettu


Erilaiset kanavatyöt olivat myös suosittuja. Tässä on yksi vähän harvinaisempi työ


Tälläinen kotimuseo pihapiiristämme löytyy. Jos haluat tutustua tarkemmin, tervetuloa. Varsinaisia aukioloaikoja ei ole, joten kannattaa ottaa yhteyttä ennen tuloa.





sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Risusta sydämiä

Tein muutamia risusydämiä, joita voi laittaa oveen tai seinälle tai riippumaan pihapuun oksaan kuten tässä kuvassa. Tokihan sen voi tehdä ihan itsellekin tai antaa hyvälle ystävälle.

Tarvitset työhön vain paksuhkoa rautalankaa, lyhyitä koivunrisuja ja ohutta rautalankaa.

Työ kannattaa aloittaa siistimällä risut ja valitsemalla niistä kaikista ohuimmat. Katko ylimääräiset oksat pois niin että risuissa ei sivujuonteita ole ja poista myös mahdolliset norkot. Ne ihan turhaan paksuntavat jälkeä.

Leikkaa paksummasta rautalangasta mieleisen pituinen rautalankapätkä työn pohjaksi. Voit mallata tulevan sydämen kokoa; jos haluat ison sydämen, rauralankaa pitää olla enemmän; lyhyestä pätkästä saat pienen sydämen.

Ota sitten sormesi paksuinen nippu risuja käteen ja päällystä niillä pohjana olevaa rautalankaa kierrittämällä ohutta rautalankaa risunipun ympärille. Koeta kuitenkin koko ajan peittää tukilankana oleva rautalanka risuilla. Lisää koko ajan risuja työn edistyessä työntämällä niitä lisää tyvipuoli edellä edellisten joukkoon.

Kun koko rautalanka on käyty näin läpi, muotoile tästä pötköstä sydän. Kiinnitä päät lyhyellä rautalangalla yhteen ja tee loppupätkistä sydämelle sakarat vääntämällä pihdeillä päitä sisäänpäin.