tiistai 29. syyskuuta 2020

Vaahteranlehtikranssissa syksyn värit


Kyllä olemme saaneet nauttia kauniista syyskuun päivistä. Ruskakin alkaa värittää maisemaa ja tälläiselle värejä rakastavalle tämä on ollut upeaa aikaa.

Niinpä tulikin pakottava tarve tehdä aitan oveen kranssi syysväreissä. Kävin naapurin pihamaalta keräämässä pudonneita vaahteranlehtiä. Värejä oli keltaisen lisäksi hyvinkin moninaisia aivan tumman violetin punaisesta vihreään. Metsästä kävin keräämässä riiden- ja katinliekoa, mustikanvarpuja, kangaskortetta ja saniaisen lehtiä. Harmi, kun kielon lehdet olivat jo menneet liian huonoiksi kranssia varten. Villiintyneestä orapihlajasta leikkasin oksan, joka oli täynnä marjoja. Olisin halunnut vielä laittaa pietaryrtin kukkia, mutta niitäkään ei lähistöllä nyt kukkinut.

Käytän pajukehikkoa aina kranssien pohjana ja kolmesta notkeasta pajunoksasta pyöräytin kranssille rengasmaisen pohjan. Tähän pohjaan aloin sitten sitoa ohuella rauralangalla vaahteranlehtinippuja, liekoja ja orapihlajanmarjan oksia marjoineen. Yksi nippu laitetaan ulkoreunalle, seuraava nippu keskelle ja kolmas sisäreunaan. Ja näin edetään pohjaa myöten, kunnes koko pohja on käyty läpi. Liitoskohtaan kannattaa laittaa runsaammin lehtiä, jotta liitos peittyy niiden alle eikä aloitus- ja lopetuskohtaa näy

Tein vielä keskelle kolme vaahteranlehtiruusua ruusukkeeksi ja lisäsin lopuksi ruusunmarjoja sinne tänne valmiiseen kranssiin. Ruusunmarjat ovat kiinni kranssissa hammastukuissa,jotka on pistetty kranssipohjan läpi.

Mitäs pidät? Onnistuinko iloittelemaan syksyn väreillä!

 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Variksenmarja yllätti

 

Variksenmarja, toiselta nimeltään kaarnikka, on vähän käytetty luonnonmarja, johon en ollut aiemmin tutustunut ollenkaan. Tänä kesänä on ollut erinomainen marjavuosi ja metsissä ja kankailla on tullut vietettyä tunti jos toinenkin. Puolukoita kerätessäni löysin variksenmarjakasvuston, jossa marjoja oli mustanaan pienellä alueella.


Ja nopeasti puolukalle varaamani sanko oli täynnä tätä mustaa, minulle aiemmin vierasta marjaa, jota luulin lähes syöntikelvottomaksi. Sen verran  marjaan piti tutustua etukäteen ennen poimimista,  että tiesin sen on varsin ravintorikas marja, lähes mustikan veroinen. 

Niinpä kokeilemaan. Aloitin mehun valmistamistamisella viinihappoa käyttäen puolukkamehun tapaan, jota olin joskus hyvänä puolukkavuotena jo tehnytkin.

6 l variksenmarjoja
4 l vettä
80g viinihappoa
1kg sokeria

Soseutin variksenmarjat, lisäsin veden, johon olin sekoittanut viinihapon. Ja annoin tämän seoksen muhia muutaman päivän. Sitten vain sekoitetaan sokeri joukkoon ja annetaan sen sulaa. Sen jälkeen siivilöin mehun. Laiskuuttani ei käytä siivilöimiseen harsoa, koska sen käyttäminen on hidasta ja sotkuista puuhaa, vaan siivilöin seoksen mehumaijan siivilän läpi suoraan. Toki pullotettaessani mehun lasken sen vielä tiheän siivilän läpi kannuun, jolloin mehusta  jäävät viimeistään silloin siemenet talteen. 

Ja tämä variksenmarjoista tehty mehu olikin erinomaista, maultaan voimakasta ja väriltään erittäin tummaa. Välttämättä en sitä juotaessa laimentaisi vedellä ollenkaan. Mukava pieni terveysshotti aamuksi.


Näin tummaa väriltään mehusta tuli. Varmaan marjaa voitaisiin käyttää myös esim. lankojen värjäämiseen. Luulen, en tunne alaa kovinkaan hyvin. Mutta varovainen mehupisaroiden kanssa oli oltava. Kovin tiukasti ne  tarttuivat vaatteeseen ja työ oli saada jäljet pois.



Tuttavani kertoi, että hän oli tehnyt variksenmarjasta mehua myös ihan mehumaijalla ja laittanut mukaan punaviinimarjoja. Ja hyvää oli tullut silloinkin.

Lopuista marjoita tein hilloa ihan perinteisellä tavalla. Soseutin marjat (2kg), tilkka vettä kattilaan ja hillosokeria 1 kg joukkoon. Keitin varovasti 10- 15 min ja annoin jäähtyä. Ja sitten puhtaisiin purkkeihin. Tälläistä hilloa tulikin. Taas väri tummaa. Marja on aika kova, joten sattumia löytyy. Ehkä seuraavalla kerralla surautan vielä soseuttajalla soseen pienemmäksi. Variksenmarjan sisällä on pieni kivi (siemen), joka tulee esiin hillossa. Mutta onhan  vadelmassakin siemeniä


Tässä variksenmarjahilloa on maustamattoman jogurtin lisäkkeenä. Kokeilin sitä myös kääretortun täytteenä yhdistettynä rahkaan. Erinomaista ja mikä väri! Ja ei voi verrata minkään muun marjan makuun. Voimakkaampi kuin mustikka, mutta miedompi kuin puolukka. 







tiistai 8. syyskuuta 2020

Vatruskan tekoa opiskelemassa


 Olin lauantaina 5.9. Joensuun seudun kansalaisopiston Kukkoset ja vatruskat- kurssilla. Opena oli Cebicin keittiön Hanna Suhonen. Itse kokeilin vatruskoiden tekoa jo keväällä, mutta ne eivät oikein onnistuneet. Syötyä toki tulivat. Taikina oli vaikeasti käsiteltävä ja vatruskat jäivät jotenkin mauttomiksi. Joten ajattelin kartuttaa osaamistani tällä kurssilla. Vatruskahan on perinteinen karjalainen leivonnainen, joka on kuitenkin karjalanpiirakkaa tuntemattomampi

Mukana kurssilla oli 12 innokasta opiskelijaa ja teimme parittain kukkosia(pyörösiä) ja vatruskoita. Vatruskataikinaa varten keitimme kuoritut perunat pehmeiksi. Perunat saisivat olla muhennokseen sopivia, ei siis kovin kiinteitä. Perunat (1 kg) muhennetaan survimella huolellisesti,jotta muhennoksesta tulee tasainen. Perunamuussiin lisätään vehnäjauhoja 1 dl ja teelusikallinen suolaa. Tarkista suolan maku, koska sopiva suolaisuus on tärkeää. Vehnäjauhot on lisättävä muussiin nopeasti taikinaa vaivaamatta. Parhaiten saat ne sekoittumaan kädellä sekoittamalla. Lisää taikinaan vielä yksi kananmuna.

Vatruskan täytteenä käytetään perinteisesti keitettyä riisiä, mutta me lisäsimme riisin joukkoon joko metsäsieniä ja sipulia, pinaattia ja fetajuustoa tai metvurstirouhetta ja sipulia. Suosittelen kyllä käyttämään riisin lisäksi jotain muutakin ruoka-ainetta täytteessä. 

Vatruskataikina pyöriteltiin leivontapäydällä pitkoiksi, jotka jaettiin 24 kananmunan kokoiseen osaan. Kukin palanen muotoiltiin kämmenpohjassa litteäksi kakuksi ja tämän kakun toiseen reunaan lisättiin valmis täyte ja kakku yhdistettiin vatruskan muotoon puolikuuksi.

Ja vatruskat uuniin 250 asteeseen ja paistumaan n. 10 min ajan,  kunnes ne ovat saaneet pinnalleen väriä. Uunista otetut vatruskat voidellaan vielä voisulalla. 

Pitää kokeilla ensi viikonloppuna itse tehden. Viime syksyisiä suppilovahveroita on vielä jemmassa ja niitä pitää laittaa vatruskojen täytteeksi.