maanantai 26. lokakuuta 2020

Syksyn herkku suppilovahvero

 


Jos kesän marjasato oli runsas, niin samaa voidaan sanoa sienisadostakin. Rousku- ja herkkusienikaudet ovat jo ohitse, mutta suppilovahveroita löytyy vieläkin runsaasti. Ainakin täällä meillä päin ne alkoivat noustakin vasta parisen viikkoa sitten. Suppilovahvero on kyllä suosikkini sienten joukossa. Se on hyvän makuinen, usein toukaton ja niitä löytyy metsistä runsain mitoin.

Suppilovahveron kasvupaikat vaativat joskus vähän etsimistä, sillä normaaleilla sienialueilta niitä ei juurikaan löydy. Sammaleiset sekametsät lienevät parhaita paikkoja niiden löytämiseen. Niitä todellakin joutuu usein etsimään pudonneiden lehtien joukosta sammalien seasta ja vähän tottumustakin löytäminen joskus vaatii. Mutta,kun kerran on onnistunut niiden kasvupaikan löytämään, sinne kannattaa jatkossakin sitten suunnistaa.

Meillä syödään nyt suppilovahveroita päivästä toiseen. Kun vaihtelee ruokalajia, ei tule kyllästymistäkään. Mielestäni parhaimmillaan ne ovat tuoreina ja siksi koetan tehdä niistä monenlaista maittavaa syötävää silloin. Kovin pitkään niitä ei voi tuoreena säilyttää, joten ruuaksi ne on tehtävä aika pikaisesti keruun jälkeen. Sen lisäksi kuivaan niitä talven varalle ja kuivattuna niitä on helppo lisätä vaikkapa murskattu ruokaan kuin ruokaan.

Suppilovahveroa syömme monessa muodossa. Tietysti piirakkana ja keittona, mutta myös pastana, risottona ja munakkaana. Ohessa muutamia reseptejä:

Suppilovahveromunakas fetajuustolla höystettynä

4 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
200g tuoreita suppilovahveroita
pieni sipuli
pieni porkkana raasteena
pala fetajuustoa
0,5 dl öljyä
suolaa
mustapippuria

Paista pilkottuja suppilovahveroita pannulla sen verran, että enin vesi niitä haihtuu pois. Lisää pilkottu sipuli ja porkkanaraaste ja anna niidenkin hautua pannulla muutaman minuutin ajan.
Sekoita kananmunat ja ruokakerma ja mausta suolalla ja pippurilla.
Öljyä uunivuoka ja laita pannulla oleva sienimuhennos vuoan pohjalle ja lisää pilkottu fetäjuusto.Kaada kananmuna-ruokakermaseos niiden päälle ja laita vuoka uuniin n. 30 minuutiksi 200 asteeseen.



Ja hyvää on!

Suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta on myös nopea ja helppo tehdä. Paista suppiksia pannulla sen verran, että enin kosteus niistä häviää. Lisää pilkottua sipulia makusi mukaan ja anna hautua muutaman minuutin ajan. Sitten vain ruokakermaa 2-3 dl sekaan ja anna kiehua pari minuuttia. Keitä pasta ja kaada suppisseos pastan sekaan. Voit vielä murustella päälle parmesan-juustoa ja herkku on valmis.

Suppisrisoton teen samalla tavoin kuin pastan eli korvaan vain pastan riisillä. Joskus lisään risottoonn pussillisen pakasteherneitä.




Kuivaan myös suppiksia talven varalle, koska tuoreena niitä ei ehdi millään syödä kaikkia. Varsinaista kuivuria minulla ei ole vaan levittelen niitä uunipelleille ja laitan leivinuunin päälle kuivumaan. Sellaiset 2-3 vuorokauden kuluttua ne ovat kuivuneet ja säilytän niitä vanhoissa lasipurkeissa. Kuivatut suppikset kannattaa liottaa vedessä vähän aikaa ennen ruuaksi valmistusta. Niiden maksu voimistuu kuivauksen aikana, joten pienelläkin määrällä saa paljon makua ruokaan.

perjantai 16. lokakuuta 2020

Risukuusi oven pieleen






Tein tilauksesta tälläisen risukuusen. Aiemmin olin tehnyt vain pienempiä versioita, mutta asiakas halusi nyt oven pieleen kuusen, johon voi laittaa valot.

Niin paljon risua ei ollut ennestään varastossa tai, jos olisi ollut, kaikki ne olisivat menneet tähän yhteen työhön. Joten risumetsään oli mentävä.



Toin mukanani kaksi säkillisitä tuoretta risua ja sen lisäksi keräilin paksumpiakin oksia kehikkoa varten. Näin iso kuusi vaatii kehikon ollakseen tukevampi.



Tässä on kehikko, johon olen jolisännyt vähän risuja. Kehikon sidoin rautalangalla kiinni.





Sen jälkeen istutin kuusen sopivaan ruukkuun ja aloin täyttää sitä risuilla. Ensin aloitin täyttämisen työntämällä ruukkuun lisää oksia ja sen jälkeen lisäsin oksia myös yhäältä alaspäin. 

Yhden kerroksen jälkeen sidoin aina oksat rautalangalla kiinni.


Ja tässä on valmis kuusi, kun kaikki pienimmätkin oksat on tiiviisti sidottu rautalangalla kiinni. Lopuksi vielä sipistelyt ja harottavien oksien leikkaaminen pois.

Jouluvalot sitten vain lopuksi tuomaan valoa ja jouluista tunnelmaa. Tälläinen kuusi säilyy vuosia, joten siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. 
 

lauantai 10. lokakuuta 2020

Syysasetelmien väkräämistä

 


Löysin kaatopaikalle menevästä kuormasta aivan ihastuttavan pienen padan. Omistajan luvalla sain viedä sen pihalleni. Olisi ollut suunnaton vääryys, jos moinen olisi joutunut hukkaan ja romujen joukkoon.

Ajattelin tehdä pataan syysasetelman, jonka laittaisin pihalleni aivan tienvarteen toivottamaan vierailijat tervetulleiksi.

Kaadoin padan pohjalle hiekkamurskaa ja täytin padan metsästä hakemallani sammaleella. Keräsin metsästä myös maasta puista pudonneita jäkäläoksia ja sidoin niistä rautalangalla eri kokoisia  tötteröitä, joita istutin pataan sammaleeseen.


Muutama orapihlanoksa myös mukaan ja kallunan istutus keskelle. Lisäsin viimeiset ruusunmarjat pensaasta padan reunoille ja tein muutaman vaahteranlehtiruusun täyttämään tyhjiä kohtia. 

Olen keräillyt kaupungin puistoista seepramännyn käpyjä; niitä lojuu nurmikoilla ja varmaan puutarhurit ovat ihan mielissään, kun joku niitä kantaa pois. Niitäkin laitoin muutaman pataan koristeeksi.


Ja vielä istutin pienen lyhdyn koko komeuden keskelle ja kynttilä palamaan. Ihan kaunis tuli!