Ruisleivän teossa

 Pitkään jatkunut pakkaskausi tekee sen, että leivinuunia on lämmitettävä lähes päivittäin. Lämmin uuninkylki on edullista ruisleivän teolle, joten eikun hommiin. Tein leipomisesta videon, joten sen avulla lienee helpompi seurata eri vaiheita

Ohessa linkki videoon, jos se ei näy mobiililaitteessasi

Ruisleipävideo

Leivon leipää noin pari kertaa kuukaudessa. Kesällä sitten useamminkin, koska otan usein leipää mukaani myyntitapahtumiin. Menekki on taattu.

Leivän leivonnassa on monta kompastuskiveä ja joka kerta se ei onnistu. Säilytän juuren aina taikinapytyssä, joka on pannuhuoneessa kuivassa ja lämpimässä paikassa odottelemassa leivontaa. 

Juuri on heräteltävä edellisenä päivänä lämpimällä vedellä ja teen usein 3 litran taikinan. Illalla sitten lisään veteen vielä ruisjauhoja siten, että juuri on sellainen paksuhko velli. Ja juuren on saatava ilmaa ja kuohkeutta. Sen takia sitä on vatkattava hierimellä usein illan aikana. Uunin edessä ja lämmössä juuri herää ja kehittyy ja tuo taikinaan happamen maun eikä hiivaa tarvita taikinan kohottamiseen ollenkaan.

Aamulla lisään taikinaan vähän vehnäjauhoja ja suolan ja annan tekeytyä vielä vähän aikaan. Sen ajan verran, etä ehdin aamukahvin nauttia! Sen jälkeen lisään ruisjauhot ja alustan taikinan siten, että se alkaa irrota kädestä. Ja kohoamaan. Vanha kansa siunasi leipätaikinan aina tekemällä siihen ristinmerkin ja olen itsekin jatkanut tätä perintöä

Uuni on laitettu jo aamulla lämpenemään ja usein käy niin, että kun vedän hiilet uunista, alan leipomaan taikinan leiviksi. Näin uuni ehtii vähän tekeytyä ja se ei ole enää niin kuuma.

Leivät kohoavat n. tunnin verran ja sen jälkeen ne on pisteltävä ennen uunin laittamista. Pistely päästä turhat ilmakuplat pois taikinasta ja se estää leipien repeytymistä.

Uunissa leivät ovat  tunnin verran. Puolessa välissä vaihdan leipien paikkoja siten, että taaimmaiset tulevat eteen ja edessä olevat paistuvat loppuajan uunin takaosassa. Kypsä leipä kumisee pohjasta.

Haudutan leipiä vielä uunista ottamisen jälkeen muovin ja lämpimän shaalin alla. 

Leipomisen jälkeen taikinapyttyyn jää aina juurta valmiiksi seuraavaa leipomiskertaa varten. Aiemmin pakastin juuren, mutta olen huomannut sen toimivan paremmin, kun sitä ei pakasteta. 

Mikään ei ole oikeastan parempaa kuin lämmin leipä voilla levitettynä kylmän maidon kanssa. Täytyy myöntää, että perheessämme yksi leipä tulee melkein nautittua tällä tavoin iltapalaksi.