tiistai 19. toukokuuta 2020

Kotimuseon kertomaa




Pihapiirissämme on vanha asuintalo, jossa mieheni on viettänyt lapsuutensa. Talo on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Taloa ei purettu uuden rakennuksen tieltä v. 1978 vaan se jäi paikoilleen. Aluksi varsin käyttämättömäksi jäänyt rakennus toimi hyvinä viljavuosina myös viljanvarastona. 

Sitten liki parikymmentavuotta sitten siivosin sen ja tein siihen kotimuseon. Tilamme on vanha sukutila, siirtynyt Parviaisten haltuun v. 1786. Emännät ovat olleet aina tarkkoja ja tavarat on laitettu talteen. Tilalla on myös valmistettu paljon työkaluja ja maatalousvälineistöä on runsaasti jäljellä. Joten aarteita löytyi niin vanhasta talosta, sen vinniltä, aitoista, tallista ja riihestä. Kaikki kokosin taloon esille ja siellä ne nyt ovat, tallessa varsin hyväkuntoisen vanhan talon sisällä. Tilan ulkopuolelta ei siihen esineistöä kuulu muutamaa omaa perintöesinettäni lukuunottamatta

Jossain vaiheessa uusimme taloon ulkovuorauksen ja ikkunat; peltikatto oli jo aiemmin laitettu. Ikkunoiden ja ulkovuorauksen uusimiseen saimme EU:lta avustusta Vanhan rakennusperinnön uusimiseen tarkoitetusta rahastosta. Uusi ulkovuori, ikkunat ja tuore keltamultamaali tekivät talosta ulkoapäin lähes uuden veroisen ja se seisookin komeana pihapiirissä.

Ohessa poimintoja muutamista museossa olevista esineistä:




Puuhöyliä on monenlaisia; höyläpenkki tietenkin myös. Työkalut valmistettiin itse.


Pari rukkia löytyy ja tietysti välineet villan karstaamiseen


Jotta villaa saatiin lampaista, täytyi olla tietysti keritsimet. Sokerileikkuri vieressä


Vanhoja kirjoja löytyi aitasta. Erityisen  paljon oli maatalousaiheisia kirjoja


Lehmiäkin lypsettiin ja, jotta niistä lypsetty maito saatiin hyödynnettyä, kirnuja tarvittiin voin valmistamiseen


Vanha naulakko: Yksinkertaisuudessaan kaunis!


Kamarin puolelta löytyy sitten koriste-esineitä


Vanhoja elintarvikepakkauksiakin on tallella. Korona- kahvi onkin nyt hyvin ajankohtainen



Maitoa toimitettiin meijeriin ja tonkkiin maito kaadettiin. Kyllä emäntien selät ovat olleet kovilla niitä nostellessa maitolaituriin.


Hevosia tarvittiin maatalous- ja metsätöissä. Joskus hevonen sai  myös kellon kaulaansa


Mummon vanhat rillit


Ei ollut höyrysilitysrautoja silloin!


Yksi suvun isännistä hoiti myös suutarin virkaa. Lähinnä kuitenkin vain perhepiirissä.


Lehtiäkin luettiin. Kun ehdittiin...


Astoita on paljon. Lähinnä Arabiaa. Haarukatkin olivat koristeellisia ja vankkoja.



Kahvia keitettiin ja sitä varten oli kahvimylly kahvipapujen hienontamiseen


Raskas työ vaati veronsa ja lääkkeitä oli tarjolla.


Talvella naisväellä oli aikaa virkata pitsejä lakanoihin. Laiskuutta ja joutenoloa ei tunnettu


Erilaiset kanavatyöt olivat myös suosittuja. Tässä on yksi vähän harvinaisempi työ


Tälläinen kotimuseo pihapiiristämme löytyy. Jos haluat tutustua tarkemmin, tervetuloa. Varsinaisia aukioloaikoja ei ole, joten kannattaa ottaa yhteyttä ennen tuloa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti