torstai 10. joulukuuta 2020

Makrameetonttu aitan vartijaksi

 


Tykkään laitella pihamaalle kaikenlaisia tekemiäni koristuksia. Joko kiinni pihapuun oksiin tai sitten rakennusten seinille. Joskus tuntuu, että niitä on ihan liikaa, mutta luonto ei anna periksi. 

Pihallamme on pieni aitta, jossa pidän kesäisin risunäyttelyä. Sen eteen tein juutti- ja sisalnarusta oheisen tontun. Juutti ja sisal kestävät hyvin myös kosteutta, joten siinä saa tonttu viettää joulunajan ulkoilmassa  pitäen silmällä pihapiirin elämää.


Olen joskus ostanut kirpputorilta vanhat Järviset monoineen ja nekin nojaavat samaisen aitan seinään. Koristelin sukset jouluisasti tekemällä niihin havukoristeen. Jäkäläoksista tehty kuusi on aisaparina. Sekin on jo monta vuotta vanha ja tein sen aikoinaan koristeeksi erääseen juhlaan. Mutta, kun sitä säilyttää kesän poissa auringonvalosta, sen voi huoletta laittaa taas talvella esille.



Tämä päivä on muutenkin mennyt havutöiden parissa, sillä tein niistä kuusen. Sidoin  tekemääni runkoon kuusenhavuja siten, että siitä tuli joulukuusi, jonka vein maitolaituriamme koristamaan. Aiemmin laiturilla on ollut joko ihan oikea joukukuusi tai sitten havutonttu, mutta tänä vuonna siellä ohikulkijoiden silmätikkuna onkin oheinen kuusi 


Tein kehikon sormenpaksuisista koivun oksista ja kiinnitin havut rautalangalla siihen kiinni. Kuusi on oveen sidottuna, joten pystyssä se pysyy sen avulla. Tällä tavalla voisi tehdä jouluisen havukoristeen myös seinään kiinnitettäväksi.


Tein myös havuista kellon oven pieleen. Kuusenkävyt  kellon kieliksi. Pohjan tein ensin katiskaverkosta ja kiinnitin siihen havut pujottelemalla niitä verkkoon kiinni.

Tänään jatketaan havukranssien tekoa. Niistä tulee kuvia huomiseen postaukseen










perjantai 4. joulukuuta 2020

Jouluvalot taistelussa pimeyttä vastaan

 


Kun lunta on vain nimeksi, tulee sietämätön tarve taistella pimeyttä vastaan laittamalla valoja sinne sun tänne. Ja toisaalta tietysti sytytellä kynttilöitä sinne sun tänne. 

Tiemme varressa on vielä vanhan ajan maitolaituri ja siihen ripustin oheisen lyhdyn.



Tein muutaman risukuusen ja yksi niistä jäi omaan käyttöön. Monesti itse jää ilman, mutta nyt päätin pitää yhden. Uusiahan saa aina lisää. Laitoin sen myymäläni eteen ja koristelin jouluvaloilla. Työtuvan  joulumyyjäisistä ostin pienen kelkan, johon istutin kynttilälyhdyn Risukranssinkin kehystin led-valoilla



Käsityömyymälän ulkoeinään tein viisi sakareisen tähden rimoista ja  kiersin valosarjan niihin . Nyt ohikulkijatkin saavat ihmettelyn ja toivottavasti myös ihastuksen aihetta.

Muutama vuosi sitten ostimme surukuusen taimen ja nyt se alkaa olla jo hyvän kokoinen. Sen surumieliseen olemukseen sininen valosarja tuntuu sopivan hyvin.




Olen pohdiskellut, laitanko käsityömyymälää auki näin joulun alla ollenkaan. Tavallisesti olen pitänyt sitä auki aina muutaman päivän näin joulun aikaan. Mutta tämä korona aika vähän arveluttaa. Tuleeko ketään, kun kukaan ei oikein halua liikkua missään. Mutta toisaalta lahjojen hankkiminen paikallisilta käsityöyrittäjilta näin korona aikaan kiinnostaa ihmisiä. Näin voi osoittaa tukeaan pienyrittäjille, joille ei myyntitapahtumia todellakaan ole nyt tarjolla ainuttakaan. 

Niinpä päätin, että Varpunen on avoinna 15.12-19.12. joka paivä klo 12-16.00.

Lukijani. Tervetuloa käymään! Ihan vaikka tutustumaan ja juttelemaan. Ostopakkoa ei ole


torstai 19. marraskuuta 2020

Risuporo

 


Olen tehnyt risusta poroja. Tosin ne ovat olleet sellaisia pieniä poroja ja haaveena olisi joskus tehdä oikein iso poro oven pieleen. Mutta se odottaa vielä aikaansa.

Poron tekemiseen tarvitse käsivarren paksuisen nipun risuja ja katkaise niistä oksat pois siten, että ne olisivat mahdollisimman vähäoksaisia, Kuvassa tehty poro on tehty hieskoivun oksista, jotka ovat nystyröisempiä ja lopputulos ei ole niin tasainen.



Laita risut puoliksi tyvi- ja puoleksi latva -nippuun ja sido poron selkä rautalangalla kahdesta kohdasta . Selkä ei saa olla liian pitkä, jotta porosta tulee poron näköinen pitkäjalkainen eläin.


Sen jälkeen erottele takapuolen risut kolmeen osaan; kaksi paksumpaa nippua jaloiksi ja yksi pienempi nippu hännäksi. 

Taivuttele jalkoja muotoonsa alaspäin ja sido molemmat niput erikseen "lonkasta" ja "nilkoista".


Ei hätää, vaikka poro ei näytä tässä vaiheessa yhtään esimerkiltään Siistiminen tekee ihmeitä!

Tee sitten sama etupuolelle. Nyt voit lisätä nipun risuja siten, että tyvipäät tulee jaloiksi ja latvat pääksi.


Jaa nyt sitten risut kahdeksi etujalaksi ja taivuta pää eteenpäin. Voit isätä vielä poron päähän ohuita risuja, jotta niistä saadaan komeat sarvet


Ja sitten eikun juoksemaan porosein!





tiistai 17. marraskuuta 2020

Jouluksi koristeita risusta

 



Viikonloppuna on alkamassa Jouluiseen tunnelmaan risutöitä tehden- kurssi Joensuussa. Risusta saa myös mukavia jouluisia koristeita, vaikka usein sitä ei mielletä jouluisaksi. Risutöiden hyvänä puolena havutöihin verrattuna on se, että ne eivät karise ja kestavät pitkään. Joulun jälkeen työt voi laittaa säilöön ja ottaa taas esille vuoden päästä. Ne eivät myöskään aiheuta allergisia reaktioita, kuten esim. havutyöt saattavat tehdä.

Risukuusia oleen tehnyt monenkokoisia ja yllä kuvassa on pienempi versio. Se on ontto sisltä ja se on istutettu ruukkuun lisäämällä ruukkuun koristehiekkaa. 

Risut on vain sidottu tyvipäästä yhteen risu kerrallaan mattomaisesti ja riittävän leveyden jälkeen tämä risumatto on kierretty ympäri ja sidottu myös latvoista kiinni. Sitomisen jälkeen olen lisännyt kuuseen pieniä risun oksia kuusimaisesti. Oksat olen vielä lopuksi maalannut askartelumaalilla valkoiseksi.

Lopuksi ompelin valkoisesta huovasta tähden ja  lisäsin vielä valosarjan ja jouluinen koriste on valmis!



maanantai 26. lokakuuta 2020

Syksyn herkku suppilovahvero

 


Jos kesän marjasato oli runsas, niin samaa voidaan sanoa sienisadostakin. Rousku- ja herkkusienikaudet ovat jo ohitse, mutta suppilovahveroita löytyy vieläkin runsaasti. Ainakin täällä meillä päin ne alkoivat noustakin vasta parisen viikkoa sitten. Suppilovahvero on kyllä suosikkini sienten joukossa. Se on hyvän makuinen, usein toukaton ja niitä löytyy metsistä runsain mitoin.

Suppilovahveron kasvupaikat vaativat joskus vähän etsimistä, sillä normaaleilla sienialueilta niitä ei juurikaan löydy. Sammaleiset sekametsät lienevät parhaita paikkoja niiden löytämiseen. Niitä todellakin joutuu usein etsimään pudonneiden lehtien joukosta sammalien seasta ja vähän tottumustakin löytäminen joskus vaatii. Mutta,kun kerran on onnistunut niiden kasvupaikan löytämään, sinne kannattaa jatkossakin sitten suunnistaa.

Meillä syödään nyt suppilovahveroita päivästä toiseen. Kun vaihtelee ruokalajia, ei tule kyllästymistäkään. Mielestäni parhaimmillaan ne ovat tuoreina ja siksi koetan tehdä niistä monenlaista maittavaa syötävää silloin. Kovin pitkään niitä ei voi tuoreena säilyttää, joten ruuaksi ne on tehtävä aika pikaisesti keruun jälkeen. Sen lisäksi kuivaan niitä talven varalle ja kuivattuna niitä on helppo lisätä vaikkapa murskattu ruokaan kuin ruokaan.

Suppilovahveroa syömme monessa muodossa. Tietysti piirakkana ja keittona, mutta myös pastana, risottona ja munakkaana. Ohessa muutamia reseptejä:

Suppilovahveromunakas fetajuustolla höystettynä

4 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
200g tuoreita suppilovahveroita
pieni sipuli
pieni porkkana raasteena
pala fetajuustoa
0,5 dl öljyä
suolaa
mustapippuria

Paista pilkottuja suppilovahveroita pannulla sen verran, että enin vesi niitä haihtuu pois. Lisää pilkottu sipuli ja porkkanaraaste ja anna niidenkin hautua pannulla muutaman minuutin ajan.
Sekoita kananmunat ja ruokakerma ja mausta suolalla ja pippurilla.
Öljyä uunivuoka ja laita pannulla oleva sienimuhennos vuoan pohjalle ja lisää pilkottu fetäjuusto.Kaada kananmuna-ruokakermaseos niiden päälle ja laita vuoka uuniin n. 30 minuutiksi 200 asteeseen.



Ja hyvää on!

Suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta on myös nopea ja helppo tehdä. Paista suppiksia pannulla sen verran, että enin kosteus niistä häviää. Lisää pilkottua sipulia makusi mukaan ja anna hautua muutaman minuutin ajan. Sitten vain ruokakermaa 2-3 dl sekaan ja anna kiehua pari minuuttia. Keitä pasta ja kaada suppisseos pastan sekaan. Voit vielä murustella päälle parmesan-juustoa ja herkku on valmis.

Suppisrisoton teen samalla tavoin kuin pastan eli korvaan vain pastan riisillä. Joskus lisään risottoonn pussillisen pakasteherneitä.




Kuivaan myös suppiksia talven varalle, koska tuoreena niitä ei ehdi millään syödä kaikkia. Varsinaista kuivuria minulla ei ole vaan levittelen niitä uunipelleille ja laitan leivinuunin päälle kuivumaan. Sellaiset 2-3 vuorokauden kuluttua ne ovat kuivuneet ja säilytän niitä vanhoissa lasipurkeissa. Kuivatut suppikset kannattaa liottaa vedessä vähän aikaa ennen ruuaksi valmistusta. Niiden maksu voimistuu kuivauksen aikana, joten pienelläkin määrällä saa paljon makua ruokaan.

perjantai 16. lokakuuta 2020

Risukuusi oven pieleen






Tein tilauksesta tälläisen risukuusen. Aiemmin olin tehnyt vain pienempiä versioita, mutta asiakas halusi nyt oven pieleen kuusen, johon voi laittaa valot.

Niin paljon risua ei ollut ennestään varastossa tai, jos olisi ollut, kaikki ne olisivat menneet tähän yhteen työhön. Joten risumetsään oli mentävä.



Toin mukanani kaksi säkillisitä tuoretta risua ja sen lisäksi keräilin paksumpiakin oksia kehikkoa varten. Näin iso kuusi vaatii kehikon ollakseen tukevampi.



Tässä on kehikko, johon olen jolisännyt vähän risuja. Kehikon sidoin rautalangalla kiinni.





Sen jälkeen istutin kuusen sopivaan ruukkuun ja aloin täyttää sitä risuilla. Ensin aloitin täyttämisen työntämällä ruukkuun lisää oksia ja sen jälkeen lisäsin oksia myös yhäältä alaspäin. 

Yhden kerroksen jälkeen sidoin aina oksat rautalangalla kiinni.


Ja tässä on valmis kuusi, kun kaikki pienimmätkin oksat on tiiviisti sidottu rautalangalla kiinni. Lopuksi vielä sipistelyt ja harottavien oksien leikkaaminen pois.

Jouluvalot sitten vain lopuksi tuomaan valoa ja jouluista tunnelmaa. Tälläinen kuusi säilyy vuosia, joten siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. 
 

lauantai 10. lokakuuta 2020

Syysasetelmien väkräämistä

 


Löysin kaatopaikalle menevästä kuormasta aivan ihastuttavan pienen padan. Omistajan luvalla sain viedä sen pihalleni. Olisi ollut suunnaton vääryys, jos moinen olisi joutunut hukkaan ja romujen joukkoon.

Ajattelin tehdä pataan syysasetelman, jonka laittaisin pihalleni aivan tienvarteen toivottamaan vierailijat tervetulleiksi.

Kaadoin padan pohjalle hiekkamurskaa ja täytin padan metsästä hakemallani sammaleella. Keräsin metsästä myös maasta puista pudonneita jäkäläoksia ja sidoin niistä rautalangalla eri kokoisia  tötteröitä, joita istutin pataan sammaleeseen.


Muutama orapihlanoksa myös mukaan ja kallunan istutus keskelle. Lisäsin viimeiset ruusunmarjat pensaasta padan reunoille ja tein muutaman vaahteranlehtiruusun täyttämään tyhjiä kohtia. 

Olen keräillyt kaupungin puistoista seepramännyn käpyjä; niitä lojuu nurmikoilla ja varmaan puutarhurit ovat ihan mielissään, kun joku niitä kantaa pois. Niitäkin laitoin muutaman pataan koristeeksi.


Ja vielä istutin pienen lyhdyn koko komeuden keskelle ja kynttilä palamaan. Ihan kaunis tuli!