Onnellista vuotta 2020!

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja toivotan kaikille oikein hyvää Vuotta 2020! Kiitos blogini seuraamisesta ja uusia kirjoituksia tippuu myön ensi vuonna.

Tässä kuvan tältä päivältä. Joka talvi täytyy pihalle saada lumiukkoja. Ne ovat hauskoja pihan koristeita ja saavat usein paljonkin huomiota osakseen. Tänä vuonna aiheena oli hiihtäminen.

Kovin vähän lunta on ajankohdasta riippumatta. Toivotaan nyt vain pakkasia, jotta lenkki jatkuu pitkälle kevääseen!

Joulun tuoksua ja tunnelmaa pomanderista eli neilikka-appelsiinista

Kävin ennen joulua eräässä jouluaskartelutapahtumassa ,jossa tehtiin pomandereja eli neilikka- appelsiineja. Pomanderi on vanha perinteinen Ranskasta aikanaan lähtenyt joulukoriste. Tuoksu on huumaava ja siksi olen niitä nyt tehnyt ystävilleni pieniksi joulumuistamisiksi. Pomanderin voi laittaa riippumaan johonkin nauhaan tai sitten vain koristeeksi pöydälle jonkun kauniin alustan päälle

Tarvitset siis appelsiineja tai muitakin sitrushedelmiä ja 1-2 pussillista kokonaisia neilikoita. Mahdollisuudet koristella appelsiineja ovat rajattomat. Voit pistellä appelsiiniin valmiin reiän vaikkapa hammastikulla ja työnnät sitten neilikan tähän reikään. Aika hyvin neilikat saa kuoren läpi myös ilman hammastikkuakin. Itse olen jakanut appelsiinin eri sektoreihin ja pistellyt  neilikoita niiden mukaisesti

Mutta, kuten sanoin, mahdollisuudet koristella appelsiinejä ovat moninaiset. Voit tehdä neilikoista raitoja, kuvioita tai sanoja. Mitä enemmän neilikoita, sitä voimakkaampi on niiden tuoksu. Jos haluat appelsiinin säilyvän joulun yli, kannattaa laittaa neilikoita appelsiini ihan täyteen ja puristaa sen jälkeen appelsiinin mehu pois, jolloin se pääsee kuivumaan. Itse tein pomandereja vain joulua varten, joten laitoin niihin neilikoita niin, että appelsiinin kaunis väri jäi näkyviin.

Jos haluat laittaa pomanderin riippumaan, kannattaa nyöri laittaa appelsiiniin ensin kiinni ja sitten vasta pistellä neilikat

Pomanderia koristellessa voi sitten samalla ajatella sen saajaa, jolloin se vastaanottajasta tuntuu vielä erityisemmältä.

Pomanderi on helppo tehdä lastenkin kanssa. Se on perinteinen jo keskiajalla Ranskassa käytetty koriste , jonka toivoisi siirtyvän myös tänne meille.

 Tässä on lähdössä seuraava pomanderi ystävälle!

Makrameekuusi

Varsin yksinkertainen tehdä ja ihan kiva koriste jouluun saa solmimalla nyöriä makrameetekniikalla tälläiseen kuusen muotoon. Käytin solmimiseen mopsilankaa, sitä kun sattui nyt vihreänä olemaan. Ripustin  nämä valmiit makrameekuuset kuuset sitten oikeaan kuusenoksaan riippumaan.

Kuuseen tarvitset n. 30 cm ja 120 cm pitkät nyörin pätkät. Taita lyhyenpi pätkä ensin kaksinkerroin ja   sido siihen solmuja pidemmällä nyörillä. Laita kaksinkerroin taitettu nyöri siten, että taitos on alhaalla ja nyörin päät ylhäällä.

Sitten vain nyöriin sitomaan "oksia". Käytin nuppineuloja apuna, jotta molemmat päät tulevat saman levyisiksi. Kaksoissolmujen väliin kannattaa tehdä yksi tasosolmu lisää, jotta kuusesta tulee harvempi ja oksat mahtuvat hyvin alekkain.

Ainan kärjeen asti sidotaan, kuusessa on 6-7 kerrosta. Lopuksi kannattaa päätellä solmeillut nyörit kuusen taakse, jotta se ei ala purkautumaan.

Tein toisenkin kuusen vähän paksummasta huopanyöristä. Sen voi ripustaa vaikka oveen koristeeksi.

Pitsiliinasta valokoriste ikkunaan

Varmaan aika monelta löytyy kodista vanhoja pitsiliinoja. Itse hamstraan niitä usein kirpputoreilta ja käytän pikkuliinoina monellakin pöydällä.

Kovettamalla liinoista voi tehdä koristeita riippumaan ikkunaan ja näin joulun alla lisäämällä niihin valot saa kauniin ikkunakoristeen. Ledvaloja on nyt niin monenlaisia ja pattereilla toimivat saa helposti ripustettua sinne minne sen tahdot laittaa. Pistorasian läheisyys ei ole este.

Kovetin pitsiliinan Paverpol- aineella, jolla saa hyvän lopputuloksen. Liinan voi toki kovettaa muullakin tavoin. Aika usein se ainakin ennen tehtiin vesi-sokeri-yhdistelmällä. Saman verran vettä ja sokeria ja sokeri sulatetaan kuumaan veteen ja liina siihen kastumaan vähäksi aikaa. Tosi tanakka lopputulos tulee näinkin. Ja tietysti voit kovettaa liinan vesi-erikeeperiseoksella. Ehkä lopputulos ei ole yhtä napakka, mutta voit tehdä liinalle tuen taipuisasta rautalangasta ja virittää liinan siihen.

Tässä olen tehnyt kehikon liinan kokoiseksi ja virittänyt valot siihen valmiiksi.

Tässä vielä yksi tekemäni ikkunakoriste. Sen taakse en tehnyt tukea vaan pujottelin valot liinan väleihin ja sitten ikkunaan vain esille!

Makramee-solmeilua

Makramee on tullut taas suosioon ja ohjeita ja kursseja asian tiimoilta on vähän kaikkialla. Niinpä en itsekään ole välttynyt moiselta innostukselta ja makrameetöitä on tullut tehtyä niin seinille, ikkunoihin kuin koristeiksikin ylipäätään. Töihin voi lisätä puu- ja lasihelmiä kukin makunsa mukaan. Mitään suuria seinävaatteita ei välttämättä tarvitse tehdä vaan voi ihan hyvin tarttua pienempiinkin töihin.

Olen ottanut vanhoja lasipurkkeja käyttöön lyhtyinä. Purkin ympärille olen solmeillut makrameesolmuja ja sisään olen laittanut led-kynttilän. Samaisia lasipurkkeja makrameekuorrutuksella olen käyttänyt säilytyspurkkeina vaikkapa puulastoille keittiön työpöydällä

Ohessa ikkunaan tekemäni tähti. Käytin materiaalina joskus muinoin ostamaani paperinarua ja hyvin jämäkkä tähti siitä syntyikin. Aina solmeiluun ei tarvitse käyttää punosta tai nyöriä vaan moni lanka soveltuu töihin ihan yhtä hyvin.

Kuten jo sanoin, ohjeita makramee-solmeiluun löytyy netistäkin helposti. Youtube on ohjeita pullollaan. Kannattaa ensin opetella perussolmut, jonka jälkeen voi siirtyä vaativimpiin töihin.

Makrameetähtiä solmeillaan avustuksellani keskiviikkona 11.12. Viinijärven yhteisötilassa klo 12-18.00 ja perjantaina 13.12. käsityömyymälässäni . Tervetuloa katsomaan ja kokeilemaan solmeilua!

Havukranssi jouluksi

Minulla on Tee itse havikoristeet pihamaallesi- kurssi Joensuun seudun kansalaisopistossa marraskuun 22.-23. päivä. Kurssia varten aloitin mallitöiden teon jo hyvissä ajoin ja kokeilin nyt sydämen muotoisen kranssin tekoa.

Havujakin löytyi kotoa. Olen sanonut, että joskus ihmettelen miesten tapaa toimia. Jos pihalla haravoidaan lehtiä, niin ne on toimitettava kompostikasaan traktorin kauhassa. Jos tarvitaan havuja haudoille vietäväksi, pitää kaataa pihasta kuusi. Tästä syystä minulla oli nyt sopivaa materiaalia kranssien tekemiseen!

Tämän kranssin pohjana käytin nyt pajua. Kovin itsepäisiä pajut olivatkin, ne eivät meinanneet millään muotoutua oikeaan muotoon, mutta tiiviillä rautalankakerroksella sain ne taltutettua. Tein aika ison kranssin, läpimittä oli varmaan n.50 cm. Toisinaan olen käyttänyt kranssin pohjana ihan sanomalehdestä taiteltua sivua; maalarinteipillä vain sivut teipataan kiinni tukevaksi pohjaksi. Hyvä tulee niinkin.

Sitten vain rautalangalla sitomaan havukimput pohjaan kiinni. Aloitin alhaalta ja tein molemmat sivut erikseen. Rusetti peittämään yhtymäkohtaa ja pari kuusen käpyä koristeeksi. Ei mitään liikaa tällä kertaa.

Tällä pohjalla jatketaan. Kotipihan havut ovat vähissä, mutta onneksi muutama savotta näkyy olevan meneillään lähistöllä, joten materiaalia on luvassa. Pitäisi tehdä ainakin havuköynös käsityömyymälän oven eteen.

Vaahteranlehtiruusut

Tänä syksynä ruska on ollut erityisen kaunis ja innostuin tekemään ruusuja eri värisistä vaahteranlehdistä. Ruusuja voi laittaa sitten koristeiksi havukranssehin ja niistä voi tehdä myös ihan oman kimpun kuten yllä.

Ja hyvin kestävät kevääseen saakka.

Ruusun teko-ohje löytyy mm. täältä

Risutyö ulkoruukkuun

Tänään valmistelin ensi lauantain risukurssiani Sata ja Tuhat risua. Kurssi on osa Joensuun seudun kansalaisopiston 100 v juhlavuoden kursseja. Kurssilla keräämme kaupungin puistosta kaadettujen koivujen oksia ja ohjeistan kurssilaisia risujen keräämisessä ja niiden säilyttämisessä. Lopuksi valmistan näytetyönä jouluisen risutyön, jonka kurssilaiset voivat sitten kotona saattaa valmiiksi.

Sitä siis harjoittelin ja yllä olevan kaltainen siitä tuli. Risut olivat tällä kertaa aika lyhyitä, joten näyttävämmän saa pidemmistä risuista. Toki koristeeksi voi laittaa jouluisaampaakin, mutta nyt tyydyin käpyihin, omenoihin, ruusunmarjoihin ja vaahteranlehtiruusuihin. Keskelle istutin pienen callunan.  Muutama havunoksa mukavasti peittää ruukun tyhjiä paikkoja ja nekin tuovat joukun tuntua. Ehkäpä viritän pienet valot vielä syksymmällä kiertämään astelmaa.

Näillä eväillä mennään lauantaina risujen keruuta ohjeistamaan

Ruisleipäkilpailusta tuli voitto

Osallistuin tänä vuonna viidettä kertaa Liperin leipävässä järjestettyyn ruisleipäkilpailuun. Kolmasti olen ollut kilpailussa kolmas, mutta nyt onnisti paremmin ja voitin kilpailun. Olen tehnyt enemmän ja vähemmän ahkerasti ruisleipää liki neljänkymmenen vuoden ajan. Joskus leipä onnistuu, joskus ei.

Harmikseni onnistuin tuhoamaan anoppini hapanleiväjuuren avioliittomme alkuaikoina. Juuri oli puutiinussa, joka vaati leipomista ja tiinun kastelua viikoittain. Enhän minä siihen aikaan ehtinyt leipoa joka viikko ja tiinu haristui ja yhtenä päivänä se oli klapeina lattialla. Sen jälkeen ostin muovisen tiinun, joka sallii haristumatta sen, että väliin leivän leipomisessa on taukoja.

Maatilallamme on viljelty ruista aina, joten jauhot ovat omasta takaa. Meillä on oma ruislajike Iivo, joka on yksi viidestä maatiaisruislajikkeesta Suomessa. Tänäkin vuonna Iivoa oli viljelyssa 7 hehtaarin alalla. Iivo-ruis on pienijyväinen, joten siitä tehdyssä jauhossa on kuorta enemmän ja jauho on siksi tummempaa.

Ruisleivän teko ei ole aivan ongelmatonta ja onnistuminen on monen osatekijän summa. Herättelen juuren lämpimällä vedellä edellisiltana ja lisään veteen hiukan ruisjauhoja, jotta juuri muuttuu vellimäiseksi. Siinä illan mittaan käyn sitä vatkaamassa hierimellä, jotta juuri saa ilmaa. Aamulla lisään loput jauhot ja suolan ja alustan takinan. Hiivaa en käytä, sillä juuri onnistuessaan kohottaa taikinan ilman sitä. 

Taikinan kohoamisella ei saa olla kiire ja kannattaa odottaa, että se kohoaa kaksinkertaiseksi. Sitten vain taikina leivinpöydälle ja se jaetaan pieniin osiin. Taikinapaloista pyöritellään leivät ja taas kohotetaan niin, että leipä on kauniisti halkeillut pinnastaan. Leivät pitää vielä pistellä haarukalla ennen uuniin laittoa ja uunissa ne ovat n. tunnin ajan n. 200-220 asteessa. Vaihdan välillä leipien paikkaa.

Ohessa linkki paikallislehden Kotiseutu-uutisten Leipäpäivästä tehtyyn juttuun

https://kotiseutu-uutiset.com/uutiset/2019/09/28/ostoskassit-tayttyivat-leivasta/

Pihlajanmarjakransseja

Tänä syksynä on taas hyvä pihlajanmarjavuosi. Jotenkin tuntuu, että marjat ovat kuluneena vuonna kypsyneetkin tavallista aikaisemmin. Nyt jo elokuussa ne ovat kauniin oranssinpunaisia.

Rakastan pihlajanmarjoja. Jotenkin jo niiden väri antaa voimaa syksyyn.

Tälläisena vuonna, jolloin pihlaja on loistossaan, en voi olla tekemättä sen marjoista kransseja. Yhdessä rahkasammaleen kanssa kranssi säilyy ulkona pitkälti syksyyn. Tosin tilhet voivat tyhjentää sen hetkessä, mutta nyt, kun marjoja on runsaasti puissakin, ne jättävät monesti kranssin ihan rauhaan.

Ihan oveen tätä kranssia ei kannata kiinnittää vaan  laitan sen  oven viereen. Kranssin pohjana käytän pajuista tehtyä pohjaa, koska se on riittävän tuleva. Sitten puolalangalla yhdessä rahkasammaleen kanssa puista riivityt tertut kiinni pohjaan. 

Käytän usein nimenomaan rahkasammallalta pohjassa. Se antaa kransiile kosteutta ja imee samalla kosteutta myös ilmasta. Marjat säilyvät kauemmin rypistymättä. Ja rahkasammal on tosi kaunis pilkistäessään aina välistä marjojen seasta.

Joskus käytän kransseissa myös muita marjoja kuten tässä aroniaa. Kranssin keskelle on sidottu vaahteranlehdistä sidottu ruusu. Tosi värikäs yhdistelma!

Linnuille voi talvea varten tehdä tälläisiä marjasidoksia ja ripustaa ne pihan puihin. Ne ovat samalla kauniita pihankoristeita.

Kuivaan myös pihlajanmarjoja ja käytän niitä koristeita töissäni. Marjan oranssi väri vain tummuu kuivuessaan. Niitä voi sitten lisätä vaikka lintujenruokaseoksiin yhdessä kookosrasvan ja kaurasiementen kanssa.

Kannattaa muistaa myös, että pihlajanmarjat ovat varsinaista superfoodia. Niissä on C-vitamiinia kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Kerron jatkossa, kuinka käytän pihlajanmarjoja myös ruuanvalmistuksessa

Ohessa video kranssin tekemiseen, jossa näytän, miten kranssini tehdään.
Pihlajanmarjakranssin ohje

Kehyskudontaa luonnonmateriaaleista

Pidin heinäkuussa kehyskudontakurssin Taipaleen kulttuuriviikon yhtenä osana. Olen innostunut kutomaan kehyskudonnalla nimenomaan luonnonmateriaaleja. Käytän siis mielelläni erilaisia heiniä, kukkia ja oksia. Töitä voi käyttää ovi- ja seinäkoristeina ja olenpa muutaman juhlan pöytäkoristeetkin valmistanut tällä tekniikalla.

Yllä olevassa kuvassa olen käyttänyt kanervaa, pietaryrttiä ja metsäkortetta. Kaikki kuivuvat hyvin ja kudonnainen ei muuta ulkomuotoaan kuivuessaan juuri ollenkaan. Tämä riippuu  nyt aitan ovessa, mutta ihan hyvin olisin voinut tuoda sen sisälle, jossa kosteus ei olisi vaivana.

Työ on tehty vanhasta ladosta irroitetun laudan päälle naulaamalla parittoman määrän pieniä nauloja laudan ylä- ja alapäähän ja sen jälkeen nauloihin on pingoitettu pellavanyöri loimeksi ja kuteina käytin yllämainittuja kasveja.

Tässä olen käyttänyt kehikkona pärettä, loimilankana pellavalankaa ja kuteina pellavalankaa ja rukiin tähkiä ja olkia. 

Molemmissa on tarkoitus jättää pingoitettu alusta työhön mukaan eli kudonnaista en ole siitä irroittanut. Näitä omia kudonnaispohjia voi siis tehdä erilaisis

ta laudoista, vanhoista taulunkehyksista tai oksista.

Kutomisen apuna voi käyttää myös valmiita, kaupasta ostettuja kudontakehyksiä. Itse tilasin niitä netin kautta, hinta oli n. 16-18 euroa. Isommat kehykset ovat sitten jonkin verran kalliimpia.

Näistä on sitten kudonnainen irroitettava valmistumisen jälkeen. Jos  niin haluaa, kuultokudoksen yläreunaan voi pujottaa kepin tai oksan, jossa sen voi ripustaa paikalleen.

Toki kehyskudonnaisen voi tehdä myös villalangasta, matonkuteesta eli loimena voi käyttää kaikkea mitä kotoa löytyy. Varsinkin pienet villalangan jämät saa helposti näihin töihin uppoamaan. Ja tuotoksen voi viedä tuliaisena kyläreissulla kukkapaketin sijasta. Varmaan jokaisen kotoa löytyy paikka, minne sen voi sijoittaa

Risun punominen jatkuu

Jatkoin vielä vauhtiin päästyäni risuolioiden tekoa ja tulos on nyt tämä. Yksi näyttää ihan (?) kissalta, yhden pitäisi olla pöllö (?) ja sitten tämä kolmas on vähän siltä väliltä. Hauska näitä on tehdä ja istuttaa kotipihaan eri paikkoihin. 

Risulintujakin tein pari kappaletta. Tällä kertaa niistä tuli vähän isompia ja laitoin ne tuohon meidän tien varteen ohjaamaan perille. Linnuissa käytin pohjana katiskaverkkoa, jonka päälle punoin risuja ja rauralangalla vain kaikki kiinni. Jaloiksi pari koivukeppiä, toisen isomman  laitoin suosiolla kiinni heinäseipääseen. Sen verran painava siitä tuli.

Tiistaina pidin Taipaleen kulttuuriviikkoon littyvän kehyskudontakurssin ja sen tuotoksia tule tänne vähän myöhemmin. 

Risuolio

Eilen ajattelin tehdä risusta pöllön tekniikalla, jota yksi opiskelijoistani risukurssillani ehdotti. Eli aivan kuin risukoria tekisisi pyöreänä ja sitten vain kaventamalla ja leventämällä tulisi pöllölle antaa oikea pöllön muoto. Pöllö jäisi ontoksi ja sen voisi ripustaa vaikkapa jonkin kepin nokkaan pihamaalle.

Tälläinen siitä syntyi! Onko tämä nyt sitten pöllö? Enemmänkin se muistuttaa kissaa. Eikös vain? Laitoin tämän olion istumaan risuaittani eteen korkeamman sijainnin sijasta. Siihen se sopii mainiosti. 

Näitä pitää kyllä tehdä muutama lisää ja, jos haluan siitä enemmän pöllön näköisen, kaulaa ei pidä kaventaa noin paljoa ja  koko keskiosa pitää jättää vähän leveämmäksi. 

Minulla on todellakin pihallani aitta, jossa on risutöitäni esillä. Aitta oli aiemmin takapihallamme, mutta pyysin miestäni siirtämään sen etupihalle. Sehän on pihamme kaunein rakennus. Traktorien vetämänä aitta siirtyi aika helpostikin uuteen paikkaan.

Aitassa on esillä tekemiämi risutöitä vuosien varrelta. Ensi viikolla 22.7.-26.7. käsityömyymäläni Varpunen on avoinna joka päivä klo 12-16.00. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyni.

Pöllöjen fanitusta

Ripustelen mielelläni pihapiiriini kaikenlaisia yllätyksiä vierailleni. Monesti ne ovat talven keramiikkakurssien tuotoksia, mutta toki teen myös luonnonmateriaaleista kaikenlaista. 

Nyt innostuin tekemään jäkälästä pöllojä, joille tein nokan ja silmät koivunoksista. Ja koko komeus kiinni koivuun. Vaalealta pohjalta sitä voi olla hankala havaita, mutta toisaalta pöllö istuu pihakoivuun hyvin.

Pohjana olen käyttänyt katiskaverkkoa ja siihen olen keräämäni jäkälät sitten sitonut. Ohuen rautalangan avulla muotoilin koivunrisuista silmät ja suuverkin ja kiinnitin sen jäkäläkerroksen päälle.

Jäkälä on hyvin kestävää, jos se saa olla liikuttelematta. Joten uskon, että tämä pöllö viihtyy meillä  pitkään. 

Jäkälän keruussa tietysti kohtuu kaikessa ja sitähän saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Se on hyvä muistaa näitä luonnonmateriaaleja kerätessä. Sama koskee myös sammalta.

Lasipurkkien tuunausta

Kerään tarkkaan kaikki lasipurkit ja tuunaan niitä säilytysastioiksi milloin millekin. Kesäisiä maljakoita saa aikaan maalaamalla lasimaaleilla lasipurkkeihin vaikkapa kukkia ja perhosia. Oma piirustustaitoni on sen verran heikko, että käytän usein valmiita sabluunoita, joita saa askartelukaupoista. 

Sabluuna laitetaan lasipurkkiin vaikkapa maalarinteipillä kiinni ja sen jälkeen täyttämään sitä lasimaaleilla. Itse käytän Martha Stewart´sin lasimaaleja, jotka kestävät hyvin ja purkit voi pestä jopa astianpesukoneessakin

Valmista tuli ja purkit uusiokäyttöön tekemällä niihin vaikkapa pesupommeja mokkivierailua varten.

Innostuin myös maalaamaan vanhoihin ikkunapokiin lasimaaleilla perhosia ja pitsikuvioita. Ikkunapokiahan saa ihan pilkkahinnalla kierrätyskeskuksista. Ripustin pokan puutalon seinään koristeeksi. Ihan hauska!

Juhannuskranssi oveen

Juhannukseksi pitää ehdottomasti tehdä oma koristeensa oveen tuomaan minttumaarin tunnelmaa. Ohessa tekemäni kranssi, jonka pohjana on piikkilangasta taiteltu sydän. Toki voit tehdä pohjan pelkkästä rautalangasta ja muoto voi olla ihan joku muu kuin sydän.

Sitten vain pohjan ympärille kieputin koivun riippaoksia ja hiiren virnaa. Pari kukkasuppiloa päällystin ruohonkorsilla ja kiinnitin ne pohjaan pellavanarulla. Suppiloihin lisäsin vettä ja laitoin niihin pari juhannusruusun oksaa. Kukkia voi sitten vaihdella juhannuksen aikana tuoreempiin.

Alla vähän niukempi versio, jossa on vähemmän vähän kaikkea. Kumpi on mielestäsi parempi?

Juhannus

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

Eino Leino

Kuusenkerkkäjuomaa

Näin helteisellä säällä kaipaa juotavaa. Olen monena vuonna tehnyt kuusenkerkistä juomaa, joka todellakin maistuu helteellä. Usein lantraan valmiin juoman vichyllä, jolloin juoma saa kuplivuutta.

Resepti on yksinkertainen. Pari litraa kuusenkerkkiä sekoitetaan 4 litraan kiehuvaa vettä ja  pari ruokalusikallista sitruunahappoa sekaan. Seuraavana päivänä lisään sokeria n. 1,5 dl ja kiehautan juoman vielä. Siivilöinnin jälkeen pullotan juoman ja siirrän kylmään ja raikas juoma on valmis. Se säilyy kylmässä n. pari viikkoa, mutta veikkaan, että se tulee kyllä juotua ennen sitä. Olen aina myös pakastanut juomaan talven varalle ja  sitä on mukava juoda vaikkapa saunomisen jälkeen. Tulee ihan kesä mieleen.

Vinkkinä tosiaan vielä, että juomaan voi sekoittaa vichyä, jolla juoma kuplii. Olen myös jäädyttänyt valmiiksi jääpaloja, joihin olen lisännyt kuusenkerkkiä.

Voikukkamarmeladia

Kevät etenee sitä vauhtia, että kiireen vilkkaan on ryhdyttävä keräämään voikukkia. Niiden kukinta kun menee niin nopeasti ohi. Olen monena vuonna hyödyntänyt voikukkia tekemällä niistä siirappia. Tänä keväänä aioin kokeilla marmeladin tekoa.

Kannattaa kerätä juuri auenneita kukkia. Keräsin niitä noin pari litraa. Laitoin keräysastian päälle kannen vähäksi aikaa, jolloin kaikki kukissa olleet ötökät nousivat pintaan ja sain ne helposti nypittyä pois.

Kukista kannattaa käyttää vain keltaiset terälehdet, kaikki vihreä tuo marmelaadiin kitkeryyttä. Sitten vain vettä päälle ja nopea kuumennus. Kukat sivilöidään nesteestä pois ja hillosokeri lisätään keitinveteen ja seosta keitetään kymmenisen minuuttia. Valmis marmeladi kaadetaan  puhtaisiin lasipurkkeihin.

Herkullista vaikkapa paahtoleivän päällä

Ekologisempaa siivousta

Olin lauantaina  Kohti luonnollisempaa elämää viikonlopussa Olo Centre- nimisessä keskuksessa, joka sijaitsee Enonkoskella lähellä Koloveden kansallispuistoa. Olo-keskus on nuoren parinkunnan ylläpitämä vanha koulu, jonka he ovat ostaneet noin vuosi sitten ja restauroineet sen yrityskäyttöön tarjoten mm. kurssi-, ateria- ja majoituspalveluja. Heillä on myös residenssihuone taitelijoita varten  ja sekin oli nyt ollut toukokuun ajan käytössä. Kannattaa käydä tutustumassa tähän heidän Olo-keskukseensa ja sen tarjoamiin kursseihin yrityksen  nettisivujensa kautta Olo Centre. Sieltä löytyy myös kuvia tästä vanhasta koulusta, sillä nämä kuvat jäivät minulta ottamatta

Lounaalla saimme kasvisruokaa; metsäsienirisottoa, parsaa, hapatettua porkkanarastetta ja viheryrttisalaattia. Jälkiruuaksi oli mustikkakukkoa. Maistui!


Tutustuimme lauantaina ekologiseen siivoukseen joensuulaisen Jenni Örnin johdolla. Ekologisten pesuaineiden teko osoittautui todella helpoksi, niiden tekeminen oli hauskaa ja edullistakin se on. Ruokakaupan tarvikkeet etikka ja ruokasooda ovat tehokkaita ja turvallisia välineitä itsetehdyn saippuan lisäksi kodin siivoukseen. Aivan turhaan käytämme kaikenlaisia koviakin myrkkyjä sisältäviä aineita  puhumattakaan siitä, että kovinkaan monia erilaista ainetta siivoamiseen tarvittaisiin.

Teimme saippuaa yhdistämällä vettä, lipeää, oliiviöljyä ja kookosrasvaa. Pesupommeja niin astaianpesukoneeseen kuin wc-pöntön puhdistamiseen syntyi ruokasoodan, sitruunahapon ja erilaisten eteeristen öljyjen yhdistelmänä. Pyykkietikkaa ei kannata ostaa kalliilla hinnalla kaupasta vaan sitä voi tehdä helposti itse sekoittamalla vettä ja etikkaa.

Yleispesuaine syntyi raastamalla itsetehtyä saippuaa raastinraudalla ja lisäämällä tähän raasteeseen lämmintä vettä ja hieman ruokasoodaa

Ja kaiken hyvän lisäksi kaikki nämä itsetehdyt tuotteet voi laittaa kierrätettyihin lasipurkkeihin ja -pulloihin ja liimata niihin kauniit etiketit. Näin vältytään myös turhien muovipullojen käytöltä ja suosimme kierrätettäviä pakkausmateriaaleja

Kurssi oli innostava. Tosin kovin montaa se ei kiinnostanut, koska osallistujia oli vain seitsemän. Konetiskitabletit ehdin kokeilla jo tänä aamuna ja puhdasta tuli. Tosin kovin likaisia astioita ne eivät kurssin opettajan mukaan puhdista ja astiat on syytä esipestä ennen koneeseen laittoa. Mutta meillä toimi, joten näillä mennään. Varsinkin konetiskitabletit sisältävät kaupasta ostettuina todella myrkyllisiäkin aineita ja voi vain kuvitella, mitä elimistö sanoo, jos niiden jäämiä jää astioihin. Varsinkin kaikki muoviastiat ovat kovin huokoisia.

Mutta tästä kurssista tulee lisää postauksia, joten pysyhän kuulolla.