perjantai 2. huhtikuuta 2021

Hyvää pääsiäistä!

 



Oikein rauhallista pääsiäistä! Se katkaisee mukavasti nyt arjen ja mielelläni koristelen kodin ja pihamaankin kukilla ja pajunkissoilla.

Helmililja on yksi suosikkikukistani ja tässä se on nyt valkoisena. Keramiikkapupun olen tehnyt itse keramiikkakurssilla.


Tein myös ulos koristeita risusta ja laitoin niitä narsissien kaveriksi. Tälläinen risupääsiäistipu on tässä ruukussa.


 Laitoin myös risukoriin narsisseja (toivottavasti kohta kukkivat) ja tein siihen myös risulintuja kukkien kaveriksi. Tienposkesta löysin oikein isoja pajunkissoja, jotka upotin koriin vielä taustaksi.

Antaa pääsiäisen nyt tulla!

tiistai 9. helmikuuta 2021

Ruisleivän teossa

 Pitkään jatkunut pakkaskausi tekee sen, että leivinuunia on lämmitettävä lähes päivittäin. Lämmin uuninkylki on edullista ruisleivän teolle, joten eikun hommiin. Tein leipomisesta videon, joten sen avulla lienee helpompi seurata eri vaiheita



Ohessa linkki videoon, jos se ei näy mobiililaitteessasi

Leivon leipää noin pari kertaa kuukaudessa. Kesällä sitten useamminkin, koska otan usein leipää mukaani myyntitapahtumiin. Menekki on taattu.

Leivän leivonnassa on monta kompastuskiveä ja joka kerta se ei onnistu. Säilytän juuren aina taikinapytyssä, joka on pannuhuoneessa kuivassa ja lämpimässä paikassa odottelemassa leivontaa. 

Juuri on heräteltävä edellisenä päivänä lämpimällä vedellä ja teen usein 3 litran taikinan. Illalla sitten lisään veteen vielä ruisjauhoja siten, että juuri on sellainen paksuhko velli. Ja juuren on saatava ilmaa ja kuohkeutta. Sen takia sitä on vatkattava hierimellä usein illan aikana. Uunin edessä ja lämmössä juuri herää ja kehittyy ja tuo taikinaan happamen maun eikä hiivaa tarvita taikinan kohottamiseen ollenkaan.

Aamulla lisään taikinaan vähän vehnäjauhoja ja suolan ja annan tekeytyä vielä vähän aikaan. Sen ajan verran, etä ehdin aamukahvin nauttia! Sen jälkeen lisään ruisjauhot ja alustan taikinan siten, että se alkaa irrota kädestä. Ja kohoamaan. Vanha kansa siunasi leipätaikinan aina tekemällä siihen ristinmerkin ja olen itsekin jatkanut tätä perintöä

Uuni on laitettu jo aamulla lämpenemään ja usein käy niin, että kun vedän hiilet uunista, alan leipomaan taikinan leiviksi. Näin uuni ehtii vähän tekeytyä ja se ei ole enää niin kuuma.

Leivät kohoavat n. tunnin verran ja sen jälkeen ne on pisteltävä ennen uunin laittamista. Pistely päästä turhat ilmakuplat pois taikinasta ja se estää leipien repeytymistä.

Uunissa leivät ovat  tunnin verran. Puolessa välissä vaihdan leipien paikkoja siten, että taaimmaiset tulevat eteen ja edessä olevat paistuvat loppuajan uunin takaosassa. Kypsä leipä kumisee pohjasta.

Haudutan leipiä vielä uunista ottamisen jälkeen muovin ja lämpimän shaalin alla. 

Leipomisen jälkeen taikinapyttyyn jää aina juurta valmiiksi seuraavaa leipomiskertaa varten. Aiemmin pakastin juuren, mutta olen huomannut sen toimivan paremmin, kun sitä ei pakasteta. 

Mikään ei ole oikeastan parempaa kuin lämmin leipä voilla levitettynä kylmän maidon kanssa. Täytyy myöntää, että perheessämme yksi leipä tulee melkein nautittua tällä tavoin iltapalaksi.

maanantai 11. tammikuuta 2021

Jääpipareita koivun oksiin

 


On hienoa, että tänä talvena on lunta ja pakkasta. Pakkanen houkuttelee minua aina tekemään koristeita jäädyttämällä. Jäälyhtyjä, joihin voi laittaa kynttilöitä ja koivun oksiin erilaisilla muoteilla tehtyjä koristeita.


Lyhtyjä on useita ja olen sijoitellut niitä eri puolelle pihaa. Onneksi pakkaset näyttävät jatkuvan.


Jäiset piparit syntyvät laittamalla piparimuotit tasaiselle alustalle esim. metallisen tarjottimen tai tälläisen muovisen ruokailuastian pohjalle. Tärkeätä on, että alustassa on muutaman sentin reunat. Laitoin mehupillit kiinni alustaan käyttämällä kaksipuoleista teippiä. Näin saat pipareihin valmiit reiät helposti, jonka avulla voit ripustaa piparit puiden oksiin.

Sitten vain vettä astiaan ja piparit jäätymään ulos.


Ota sitten koko komeus sisälle sulamaan ja odottele, että saat piparin irroitettua muotistaan. Voimaa ei kannata käyttää, koska jää menee helposti rikki. Odottele vain kaikessa rauhassa.


Tässä se on jo valmiina ripustettavaksi

Olen tehnyt myös isommilla muoteilla jääkakkuja. Kirpparilta löysin sydän- ja tähtivuoan ja niihin syntyy myös upeita jäädytyksiä

Toivotaan, että pakkaset jatkuvat ja jäädytyskelit vain paranevat


Sydänvuokaan saa tosi paksun sydämen jäädytettyä ja se kestääkin pitkälti kevääseen. Jäätyneeseen sydämeen sain reijän ripustuslenkkiä varten porakoneella


Linnuillekin on ihmeteltävään jyvien nauttimisen ohessa

tiistai 29. joulukuuta 2020

Tuotteistettuja käsityöpaketteja matkailuun

 Olen ollut pari vuotta mukana Taito Pohjois-Karjalan hallinnoimassa Matkalla kädentaitojen elämykseen- hankkeessa, jonka tavoitteena on ollut kehittää konsepti, jota käyttämällä pystytään tuotteistamaan kulttuurimatkailuun sopivia tuotepaketteja sekä löytämään juuri näiden matkailutuotteiden asiakasryhmät. 

"Hankkeen toimijoiden (Taito Pohjois-Karjala ry ja Pohjois-Karjalan matkailutoimijat sekä käsityöalan yrittäjät) päämääränä on paketoida sekä tarjota laadukkaita elämyksiä matkailijoille. Kiinnostavia matkailupaketteja, jotka ylittävät asiakkaan odotukset. Nämä paketit voivat koostua muun muassa kädentaitopalveluista, näyttely- ja tapahtumatarjonnasta sekä kahvila- ja ravintolapalveluista pohjoiskarjalaisissa matkailukohteissa ja -yrityksissä sekä Taitokorttelissa ja muissa Taito Pohjois-Karjalan toimipisteissä."

Hanke on ollut mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Elämykset, itsetekeminen ja siinä onnistuminen ovat asioita, joista nykyihminen kiinnostuu ja innostuu. Toisaalta korona on tuonut aikaa suunnitteluun. Myyntitapahtumia ei ole ollut, ulkomaalaiset matkailijat puuttuvat nyt täysin, mutta kotimaan matkailu sitä vastoin kukoistaa. Toisaalta kokoontumisrajoitukset ja kontaktien välttäminen ovat olleet esteenä. Mutta toivottavasti kaikki muuttuu v. 2021.

Käsityömatkailu on tietysti käsityötuotteiden ostamista; toivottavasti tälläisistä pienistä käsityömyymälöistä kuin omani, mutta myös se on osallistumista erilaisiin työpajoihin, joita olen ideoinut kahdenlaisia valmiiksi. Toki työpajoja kehittelen edelleen ja muutama muukin on jo valmiina. Toisaalta voin tarjota myös tilat toiselle käsityöyrittäjälle työpajoja varten. Itselläni kun sellaiset ovat, mutta monelta käsityöyrittäjältä ne puuttuvat,

Tarkoituksena on tuoda esille paikallisuutta ja tutustuttaa kävijöitä niin maaseudun elämään kuin sen paikallishistoriaankin kotimuseon avulla.Ja samalla tuottaa elämyksiä käsillä tekemisen myötä.

Mukana tässä Matkalla kädentaitojen elämykseen -hankkeessa oli kolmisenkymmentä yrittäjää tai yhteisöä ja saimme käytännönläheistä koulutusta Aurana Oy:n Soila Palviaiselta kulttuurimatkailun tuotteistamisesta, hinnoittelemisesta ja markkinoinnista. Hanke loppui v. 2020 joulukuussa ja raportti valmistuu ensi vuoden puolella. Hankkeessa saatiin koottua tuotepaketteja, jotka löytyvät oheisesta linkistä

Esite Matkalla kädentaitojen elämykseen hankkeen työpajoista

Oma yritykseni Käsityömyymälä Varpunen oli mukana hankkeessa kahdella eri tuotepaketilla

  • Risuralli- pannunalunen
  • Kukkilintu
Molemmat tuotepaketit tehdään risusta.



Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä. Varsinaisesti toiminta-aika ajoittuu kevääseen-kesään ja syksyyn.


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Yksi yö jouluun

 


Kaikki alkaa olla valmista. Perunalaatikko on imeltymässä aamuun ja kinkunkin paistan vasta aamulla
Joten ehtii paneutua ulkopihan koristeluun. Kynttilöitä lyhtyihin palamaan, tottakai.

 Meillä on vielä tallella maitolaituri tien varressa; se ei ole vielä kaatunut. Muutama vuosi sitä jopa korjattiinkin. 

Tapanani on ollut laittaa siihen koristeita aina ajankohdan mukaan. Tänään laitoin siihen jouluisan koristeen. Tein havuista tekemääni pohjaan kuusen ja laitoin siihen vielä valot. Ja tonttu tietysti seuraamaan maantien kulkijoita. Olen kuullut, että maitolaiturimme saa kavijöitä kauempaakin. Tälläiselta se näyttää tänä jouluna


Joulukuusikin on pienentynyt sitä mukaan, kun lapset ovat kasvaneet. En ole oikein koskaan pitänyt kuusen koristelemisesta. Onneksi minulla on ollut kolme lasta sitä varten. Nyt tänä jouluna kukaan ei osallistu koristeluun, joten kuusikin on minikokoinen



Hyvää ja rauhallista joulua ja entistä parempaa vuotta 2021





torstai 17. joulukuuta 2020

Joulukranssi kuuluu jouluun

 


Joulu ei tunnu joululta ilman havuista kranssia ovessa. Sen verran pitää joka vuosi ennen joulua ahertaa. Teen kransseja myöskin myyntiin ja melkoisen vakio asiakaskuntakin on jo olemassa.

Teen kranssin aina pajupohjaan. Muutama notkea ja suora pajunoksa vain kiepiksi ja pohja on valmis. Laitan kransseihin tietenkin kuusenhavua, mutta myös katajan ja männyn oksia. Ne tuovat tuuheutta ja pyöreyttä monestikin tasapaksuiseen ja latteaan kuusen havuun, Joskus käytän vielä lisäksi mustikanvarpua, puolukanlehtiä ja riidenliekoa.


Sidon pienia havunippuja kranssipohjaan kiinni ohuella rautalangalla. Yksi nippu ulkoreunaan, yksi keskelle ja yksi sisäreunaan. Näin edetään pikkuhiljaa siten, että pohja tulee täyteen. Alku- ja loppupään yhtymäkohdassa kannattaa kiinnittää tuuheitä havunippuja aivan loppuun saakka, jotta ulkoapäin ei erota, missä lopetuskohta kranssissa on.

Sitten vain koristelemaan. Käytän mielellään sekä kuusen- ja männynkäpyjä koristeina. Usein kyllä maalaan niitä joko kultamaalilla tai sitten valkeiksi. Ja iso rusetti pitää tietysti olla.

Ohessa vielä kuvia täksi jouluksi tekemistäni kransseista






torstai 10. joulukuuta 2020

Makrameetonttu aitan vartijaksi

 


Tykkään laitella pihamaalle kaikenlaisia tekemiäni koristuksia. Joko kiinni pihapuun oksiin tai sitten rakennusten seinille. Joskus tuntuu, että niitä on ihan liikaa, mutta luonto ei anna periksi. 

Pihallamme on pieni aitta, jossa pidän kesäisin risunäyttelyä. Sen eteen tein juutti- ja sisalnarusta oheisen tontun. Juutti ja sisal kestävät hyvin myös kosteutta, joten siinä saa tonttu viettää joulunajan ulkoilmassa  pitäen silmällä pihapiirin elämää.


Olen joskus ostanut kirpputorilta vanhat Järviset monoineen ja nekin nojaavat samaisen aitan seinään. Koristelin sukset jouluisasti tekemällä niihin havukoristeen. Jäkäläoksista tehty kuusi on aisaparina. Sekin on jo monta vuotta vanha ja tein sen aikoinaan koristeeksi erääseen juhlaan. Mutta, kun sitä säilyttää kesän poissa auringonvalosta, sen voi huoletta laittaa taas talvella esille.



Tämä päivä on muutenkin mennyt havutöiden parissa, sillä tein niistä kuusen. Sidoin  tekemääni runkoon kuusenhavuja siten, että siitä tuli joulukuusi, jonka vein maitolaituriamme koristamaan. Aiemmin laiturilla on ollut joko ihan oikea joukukuusi tai sitten havutonttu, mutta tänä vuonna siellä ohikulkijoiden silmätikkuna onkin oheinen kuusi 


Tein kehikon sormenpaksuisista koivun oksista ja kiinnitin havut rautalangalla siihen kiinni. Kuusi on oveen sidottuna, joten pystyssä se pysyy sen avulla. Tällä tavalla voisi tehdä jouluisen havukoristeen myös seinään kiinnitettäväksi.


Tein myös havuista kellon oven pieleen. Kuusenkävyt  kellon kieliksi. Pohjan tein ensin katiskaverkosta ja kiinnitin siihen havut pujottelemalla niitä verkkoon kiinni.

Tänään jatketaan havukranssien tekoa. Niistä tulee kuvia huomiseen postaukseen










perjantai 4. joulukuuta 2020

Jouluvalot taistelussa pimeyttä vastaan

 


Kun lunta on vain nimeksi, tulee sietämätön tarve taistella pimeyttä vastaan laittamalla valoja sinne sun tänne. Ja toisaalta tietysti sytytellä kynttilöitä sinne sun tänne. 

Tiemme varressa on vielä vanhan ajan maitolaituri ja siihen ripustin oheisen lyhdyn.



Tein muutaman risukuusen ja yksi niistä jäi omaan käyttöön. Monesti itse jää ilman, mutta nyt päätin pitää yhden. Uusiahan saa aina lisää. Laitoin sen myymäläni eteen ja koristelin jouluvaloilla. Työtuvan  joulumyyjäisistä ostin pienen kelkan, johon istutin kynttilälyhdyn Risukranssinkin kehystin led-valoilla



Käsityömyymälän ulkoeinään tein viisi sakareisen tähden rimoista ja  kiersin valosarjan niihin . Nyt ohikulkijatkin saavat ihmettelyn ja toivottavasti myös ihastuksen aihetta.

Muutama vuosi sitten ostimme surukuusen taimen ja nyt se alkaa olla jo hyvän kokoinen. Sen surumieliseen olemukseen sininen valosarja tuntuu sopivan hyvin.




Olen pohdiskellut, laitanko käsityömyymälää auki näin joulun alla ollenkaan. Tavallisesti olen pitänyt sitä auki aina muutaman päivän näin joulun aikaan. Mutta tämä korona aika vähän arveluttaa. Tuleeko ketään, kun kukaan ei oikein halua liikkua missään. Mutta toisaalta lahjojen hankkiminen paikallisilta käsityöyrittäjilta näin korona aikaan kiinnostaa ihmisiä. Näin voi osoittaa tukeaan pienyrittäjille, joille ei myyntitapahtumia todellakaan ole nyt tarjolla ainuttakaan. 

Niinpä päätin, että Varpunen on avoinna 15.12-19.12. joka paivä klo 12-16.00.

Lukijani. Tervetuloa käymään! Ihan vaikka tutustumaan ja juttelemaan. Ostopakkoa ei ole


torstai 19. marraskuuta 2020

Risuporo

 


Olen tehnyt risusta poroja. Tosin ne ovat olleet sellaisia pieniä poroja ja haaveena olisi joskus tehdä oikein iso poro oven pieleen. Mutta se odottaa vielä aikaansa.

Poron tekemiseen tarvitse käsivarren paksuisen nipun risuja ja katkaise niistä oksat pois siten, että ne olisivat mahdollisimman vähäoksaisia, Kuvassa tehty poro on tehty hieskoivun oksista, jotka ovat nystyröisempiä ja lopputulos ei ole niin tasainen.



Laita risut puoliksi tyvi- ja puoleksi latva -nippuun ja sido poron selkä rautalangalla kahdesta kohdasta . Selkä ei saa olla liian pitkä, jotta porosta tulee poron näköinen pitkäjalkainen eläin.


Sen jälkeen erottele takapuolen risut kolmeen osaan; kaksi paksumpaa nippua jaloiksi ja yksi pienempi nippu hännäksi. 

Taivuttele jalkoja muotoonsa alaspäin ja sido molemmat niput erikseen "lonkasta" ja "nilkoista".


Ei hätää, vaikka poro ei näytä tässä vaiheessa yhtään esimerkiltään Siistiminen tekee ihmeitä!

Tee sitten sama etupuolelle. Nyt voit lisätä nipun risuja siten, että tyvipäät tulee jaloiksi ja latvat pääksi.


Jaa nyt sitten risut kahdeksi etujalaksi ja taivuta pää eteenpäin. Voit isätä vielä poron päähän ohuita risuja, jotta niistä saadaan komeat sarvet


Ja sitten eikun juoksemaan porosein!





tiistai 17. marraskuuta 2020

Jouluksi koristeita risusta

 



Viikonloppuna on alkamassa Jouluiseen tunnelmaan risutöitä tehden- kurssi Joensuussa. Risusta saa myös mukavia jouluisia koristeita, vaikka usein sitä ei mielletä jouluisaksi. Risutöiden hyvänä puolena havutöihin verrattuna on se, että ne eivät karise ja kestavät pitkään. Joulun jälkeen työt voi laittaa säilöön ja ottaa taas esille vuoden päästä. Ne eivät myöskään aiheuta allergisia reaktioita, kuten esim. havutyöt saattavat tehdä.

Risukuusia oleen tehnyt monenkokoisia ja yllä kuvassa on pienempi versio. Se on ontto sisltä ja se on istutettu ruukkuun lisäämällä ruukkuun koristehiekkaa. 

Risut on vain sidottu tyvipäästä yhteen risu kerrallaan mattomaisesti ja riittävän leveyden jälkeen tämä risumatto on kierretty ympäri ja sidottu myös latvoista kiinni. Sitomisen jälkeen olen lisännyt kuuseen pieniä risun oksia kuusimaisesti. Oksat olen vielä lopuksi maalannut askartelumaalilla valkoiseksi.

Lopuksi ompelin valkoisesta huovasta tähden ja  lisäsin vielä valosarjan ja jouluinen koriste on valmis!



maanantai 26. lokakuuta 2020

Syksyn herkku suppilovahvero

 


Jos kesän marjasato oli runsas, niin samaa voidaan sanoa sienisadostakin. Rousku- ja herkkusienikaudet ovat jo ohitse, mutta suppilovahveroita löytyy vieläkin runsaasti. Ainakin täällä meillä päin ne alkoivat noustakin vasta parisen viikkoa sitten. Suppilovahvero on kyllä suosikkini sienten joukossa. Se on hyvän makuinen, usein toukaton ja niitä löytyy metsistä runsain mitoin.

Suppilovahveron kasvupaikat vaativat joskus vähän etsimistä, sillä normaaleilla sienialueilta niitä ei juurikaan löydy. Sammaleiset sekametsät lienevät parhaita paikkoja niiden löytämiseen. Niitä todellakin joutuu usein etsimään pudonneiden lehtien joukosta sammalien seasta ja vähän tottumustakin löytäminen joskus vaatii. Mutta,kun kerran on onnistunut niiden kasvupaikan löytämään, sinne kannattaa jatkossakin sitten suunnistaa.

Meillä syödään nyt suppilovahveroita päivästä toiseen. Kun vaihtelee ruokalajia, ei tule kyllästymistäkään. Mielestäni parhaimmillaan ne ovat tuoreina ja siksi koetan tehdä niistä monenlaista maittavaa syötävää silloin. Kovin pitkään niitä ei voi tuoreena säilyttää, joten ruuaksi ne on tehtävä aika pikaisesti keruun jälkeen. Sen lisäksi kuivaan niitä talven varalle ja kuivattuna niitä on helppo lisätä vaikkapa murskattu ruokaan kuin ruokaan.

Suppilovahveroa syömme monessa muodossa. Tietysti piirakkana ja keittona, mutta myös pastana, risottona ja munakkaana. Ohessa muutamia reseptejä:

Suppilovahveromunakas fetajuustolla höystettynä

4 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
200g tuoreita suppilovahveroita
pieni sipuli
pieni porkkana raasteena
pala fetajuustoa
0,5 dl öljyä
suolaa
mustapippuria

Paista pilkottuja suppilovahveroita pannulla sen verran, että enin vesi niitä haihtuu pois. Lisää pilkottu sipuli ja porkkanaraaste ja anna niidenkin hautua pannulla muutaman minuutin ajan.
Sekoita kananmunat ja ruokakerma ja mausta suolalla ja pippurilla.
Öljyä uunivuoka ja laita pannulla oleva sienimuhennos vuoan pohjalle ja lisää pilkottu fetäjuusto.Kaada kananmuna-ruokakermaseos niiden päälle ja laita vuoka uuniin n. 30 minuutiksi 200 asteeseen.



Ja hyvää on!

Suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta on myös nopea ja helppo tehdä. Paista suppiksia pannulla sen verran, että enin kosteus niistä häviää. Lisää pilkottua sipulia makusi mukaan ja anna hautua muutaman minuutin ajan. Sitten vain ruokakermaa 2-3 dl sekaan ja anna kiehua pari minuuttia. Keitä pasta ja kaada suppisseos pastan sekaan. Voit vielä murustella päälle parmesan-juustoa ja herkku on valmis.

Suppisrisoton teen samalla tavoin kuin pastan eli korvaan vain pastan riisillä. Joskus lisään risottoonn pussillisen pakasteherneitä.




Kuivaan myös suppiksia talven varalle, koska tuoreena niitä ei ehdi millään syödä kaikkia. Varsinaista kuivuria minulla ei ole vaan levittelen niitä uunipelleille ja laitan leivinuunin päälle kuivumaan. Sellaiset 2-3 vuorokauden kuluttua ne ovat kuivuneet ja säilytän niitä vanhoissa lasipurkeissa. Kuivatut suppikset kannattaa liottaa vedessä vähän aikaa ennen ruuaksi valmistusta. Niiden maksu voimistuu kuivauksen aikana, joten pienelläkin määrällä saa paljon makua ruokaan.

perjantai 16. lokakuuta 2020

Risukuusi oven pieleen






Tein tilauksesta tälläisen risukuusen. Aiemmin olin tehnyt vain pienempiä versioita, mutta asiakas halusi nyt oven pieleen kuusen, johon voi laittaa valot.

Niin paljon risua ei ollut ennestään varastossa tai, jos olisi ollut, kaikki ne olisivat menneet tähän yhteen työhön. Joten risumetsään oli mentävä.



Toin mukanani kaksi säkillisitä tuoretta risua ja sen lisäksi keräilin paksumpiakin oksia kehikkoa varten. Näin iso kuusi vaatii kehikon ollakseen tukevampi.



Tässä on kehikko, johon olen jolisännyt vähän risuja. Kehikon sidoin rautalangalla kiinni.





Sen jälkeen istutin kuusen sopivaan ruukkuun ja aloin täyttää sitä risuilla. Ensin aloitin täyttämisen työntämällä ruukkuun lisää oksia ja sen jälkeen lisäsin oksia myös yhäältä alaspäin. 

Yhden kerroksen jälkeen sidoin aina oksat rautalangalla kiinni.


Ja tässä on valmis kuusi, kun kaikki pienimmätkin oksat on tiiviisti sidottu rautalangalla kiinni. Lopuksi vielä sipistelyt ja harottavien oksien leikkaaminen pois.

Jouluvalot sitten vain lopuksi tuomaan valoa ja jouluista tunnelmaa. Tälläinen kuusi säilyy vuosia, joten siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. 
 

lauantai 10. lokakuuta 2020

Syysasetelmien väkräämistä

 


Löysin kaatopaikalle menevästä kuormasta aivan ihastuttavan pienen padan. Omistajan luvalla sain viedä sen pihalleni. Olisi ollut suunnaton vääryys, jos moinen olisi joutunut hukkaan ja romujen joukkoon.

Ajattelin tehdä pataan syysasetelman, jonka laittaisin pihalleni aivan tienvarteen toivottamaan vierailijat tervetulleiksi.

Kaadoin padan pohjalle hiekkamurskaa ja täytin padan metsästä hakemallani sammaleella. Keräsin metsästä myös maasta puista pudonneita jäkäläoksia ja sidoin niistä rautalangalla eri kokoisia  tötteröitä, joita istutin pataan sammaleeseen.


Muutama orapihlanoksa myös mukaan ja kallunan istutus keskelle. Lisäsin viimeiset ruusunmarjat pensaasta padan reunoille ja tein muutaman vaahteranlehtiruusun täyttämään tyhjiä kohtia. 

Olen keräillyt kaupungin puistoista seepramännyn käpyjä; niitä lojuu nurmikoilla ja varmaan puutarhurit ovat ihan mielissään, kun joku niitä kantaa pois. Niitäkin laitoin muutaman pataan koristeeksi.


Ja vielä istutin pienen lyhdyn koko komeuden keskelle ja kynttilä palamaan. Ihan kaunis tuli!





tiistai 29. syyskuuta 2020

Vaahteranlehtikranssissa syksyn värit


Kyllä olemme saaneet nauttia kauniista syyskuun päivistä. Ruskakin alkaa värittää maisemaa ja tälläiselle värejä rakastavalle tämä on ollut upeaa aikaa.

Niinpä tulikin pakottava tarve tehdä aitan oveen kranssi syysväreissä. Kävin naapurin pihamaalta keräämässä pudonneita vaahteranlehtiä. Värejä oli keltaisen lisäksi hyvinkin moninaisia aivan tumman violetin punaisesta vihreään. Metsästä kävin keräämässä riiden- ja katinliekoa, mustikanvarpuja, kangaskortetta ja saniaisen lehtiä. Harmi, kun kielon lehdet olivat jo menneet liian huonoiksi kranssia varten. Villiintyneestä orapihlajasta leikkasin oksan, joka oli täynnä marjoja. Olisin halunnut vielä laittaa pietaryrtin kukkia, mutta niitäkään ei lähistöllä nyt kukkinut.

Käytän pajukehikkoa aina kranssien pohjana ja kolmesta notkeasta pajunoksasta pyöräytin kranssille rengasmaisen pohjan. Tähän pohjaan aloin sitten sitoa ohuella rauralangalla vaahteranlehtinippuja, liekoja ja orapihlajanmarjan oksia marjoineen. Yksi nippu laitetaan ulkoreunalle, seuraava nippu keskelle ja kolmas sisäreunaan. Ja näin edetään pohjaa myöten, kunnes koko pohja on käyty läpi. Liitoskohtaan kannattaa laittaa runsaammin lehtiä, jotta liitos peittyy niiden alle eikä aloitus- ja lopetuskohtaa näy

Tein vielä keskelle kolme vaahteranlehtiruusua ruusukkeeksi ja lisäsin lopuksi ruusunmarjoja sinne tänne valmiiseen kranssiin. Ruusunmarjat ovat kiinni kranssissa hammastukuissa,jotka on pistetty kranssipohjan läpi.

Mitäs pidät? Onnistuinko iloittelemaan syksyn väreillä!

 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Variksenmarja yllätti

 

Variksenmarja, toiselta nimeltään kaarnikka, on vähän käytetty luonnonmarja, johon en ollut aiemmin tutustunut ollenkaan. Tänä kesänä on ollut erinomainen marjavuosi ja metsissä ja kankailla on tullut vietettyä tunti jos toinenkin. Puolukoita kerätessäni löysin variksenmarjakasvuston, jossa marjoja oli mustanaan pienellä alueella.


Ja nopeasti puolukalle varaamani sanko oli täynnä tätä mustaa, minulle aiemmin vierasta marjaa, jota luulin lähes syöntikelvottomaksi. Sen verran  marjaan piti tutustua etukäteen ennen poimimista,  että tiesin sen on varsin ravintorikas marja, lähes mustikan veroinen. 

Niinpä kokeilemaan. Aloitin mehun valmistamistamisella viinihappoa käyttäen puolukkamehun tapaan, jota olin joskus hyvänä puolukkavuotena jo tehnytkin.

6 l variksenmarjoja
4 l vettä
80g viinihappoa
1kg sokeria

Soseutin variksenmarjat, lisäsin veden, johon olin sekoittanut viinihapon. Ja annoin tämän seoksen muhia muutaman päivän. Sitten vain sekoitetaan sokeri joukkoon ja annetaan sen sulaa. Sen jälkeen siivilöin mehun. Laiskuuttani ei käytä siivilöimiseen harsoa, koska sen käyttäminen on hidasta ja sotkuista puuhaa, vaan siivilöin seoksen mehumaijan siivilän läpi suoraan. Toki pullotettaessani mehun lasken sen vielä tiheän siivilän läpi kannuun, jolloin mehusta  jäävät viimeistään silloin siemenet talteen. 

Ja tämä variksenmarjoista tehty mehu olikin erinomaista, maultaan voimakasta ja väriltään erittäin tummaa. Välttämättä en sitä juotaessa laimentaisi vedellä ollenkaan. Mukava pieni terveysshotti aamuksi.


Näin tummaa väriltään mehusta tuli. Varmaan marjaa voitaisiin käyttää myös esim. lankojen värjäämiseen. Luulen, en tunne alaa kovinkaan hyvin. Mutta varovainen mehupisaroiden kanssa oli oltava. Kovin tiukasti ne  tarttuivat vaatteeseen ja työ oli saada jäljet pois.



Tuttavani kertoi, että hän oli tehnyt variksenmarjasta mehua myös ihan mehumaijalla ja laittanut mukaan punaviinimarjoja. Ja hyvää oli tullut silloinkin.

Lopuista marjoita tein hilloa ihan perinteisellä tavalla. Soseutin marjat (2kg), tilkka vettä kattilaan ja hillosokeria 1 kg joukkoon. Keitin varovasti 10- 15 min ja annoin jäähtyä. Ja sitten puhtaisiin purkkeihin. Tälläistä hilloa tulikin. Taas väri tummaa. Marja on aika kova, joten sattumia löytyy. Ehkä seuraavalla kerralla surautan vielä soseuttajalla soseen pienemmäksi. Variksenmarjan sisällä on pieni kivi (siemen), joka tulee esiin hillossa. Mutta onhan  vadelmassakin siemeniä


Tässä variksenmarjahilloa on maustamattoman jogurtin lisäkkeenä. Kokeilin sitä myös kääretortun täytteenä yhdistettynä rahkaan. Erinomaista ja mikä väri! Ja ei voi verrata minkään muun marjan makuun. Voimakkaampi kuin mustikka, mutta miedompi kuin puolukka.